| Pentti Algotinpoika | |
|---|---|
 |
|
| Ritari | |
|
1351
|
|
| Ruotsin valtaneuvos | |
|
1352
|
|
| Suomen herttua | |
|
1353–1356
|
|
| Edeltäjä | Valdemar Maununpoika |
| Seuraaja | Juhana III |
| Hallandin herttua | |
|
1353–1356
|
|
| Skånen käskynhaltija | |
|
1353
|
|
| Henkilötiedot | |
| Vanhemmat | Algot Brynolfsson |
Pentti Algotinpoika (Bengt Hafridssonin suku) (ruots. Bengt Algotsson) (n. 1330 – 1360 Rönneholm, Skåne) oli Hallandin ja Suomen herttua, Skånen ylikäskynhaltija sekä Norjan, Skoonemaiden ja Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpojan suosikki.[1]
Pentin vaiheista ei ole kovin tarkkaa tietoa. Hän oli isoäitinsä puolelta Sverkerin sukua. Hän oli Maunun mukana Venäjän sotaretkellä 1350, lyötiin ritariksi 1351 ja nimitettiin maan valtaneuvostoon 1352. Suomen herttuaksi hän tuli ilmeisesti 1353, sen lisäksi että hänet oli Maunu tunnustanut Hallandin herttuaksi pari vuotta aiemmin. Suomen herttuan arvonimeä ei ollut kukaan saanut sitten herttua Valdemarin aikojen eli useaan kymmeneen vuoteen. Pentin tukemana kuningas Maunu Eerikinpoika ryhtyi toimiin rälssimiesten anastaman ja kirkon omistaman maaomaisuuden palauttamiseksi valtiolle. Kun kuningas syrjäytettiin 1356, Pentti joutui pakenemaan maasta. Pentin palattua takaisin Skåneen 1360 henkilökohtaiset vihamiehet surmasivat hänet. Pentin on väitetty olleen sekä kuningatar Blankan että kuningas Maunu Eerikinpojan rakastaja. Toisen epävarman tiedon mukaan hänen puolisonsa olisi ollut Ingeborg Ulfintytär Sparre.[1]