Perikleen aika eli Ateenan kultakausi viittaa antiikin Ateenan kukoistuskauteen klassisella kaudella noin vuosina 461–429 eaa. Aikakausi on saanut nimensä siitä, että suurimman osan siitä kaupungin tosiasiallisena johtajana toimi Perikles (495–429 eaa.), aikalaisistaan erottunut strategos, poliitikko ja puhuja. Kaupunki nousi hänen ajallaan historiansa suurimpaan kukoistukseen ja valta-asemaan, ja tuotti monet niistä arkkitehtuurin, kirjallisuuden ja muun kulttuurin teoksista, joista se edelleen usein tunnetaan.[1][2] Laajemmin ottaen Ateenan kultakautena voidaan pitää koko klassisen kauden ensimmäistä puoliskoa persialaissodissa vuonna 480 eaa. saadusta voitosta aina peloponnesolaissodan päättymiseen vuonna 404 eaa.[3][4]
Perikles nousi strategokseksi vuonna 445 eaa. ja toimi virassa kuolemaansa 429 eaa. saakka, aina kansankokouksen uudelleen valitsemana. Hän suosi taiteita ja kirjallisuutta, loi puheillaan voimakasta kansallisylpeyttä ja antoi Ateenalle kukoistuksen, joka ei palannut kaupungin historian aikana myöhemmin. Kaupunki nousi kulttuurin ja oppineisuuden keskukseksi. Perikles toteutti myös suuren joukon julkisia rakennushankkeita ja pyrki monin tavoin parantamaan kansalaisten elämää. Hän rakennutti muun muassa Parthenonin temppelin, Erekhtheionin ja Propylaian Akropoliille sekä Odeionin kukkulan etelärinteeseen. Ateena vaurastui hopeakaivostensa ansiosta. Myös Deloksen meriliiton jäsenten maksamilla veroilla oli suuri merkitys tämän vaurauden luomisessa.[1][2][3]