Peroksisomi

Peroksisomi on yksinkertaisen lipidikalvon ympäröimä soluelin, joka on melkein kaikissa aitotumallisissa soluissa^[1]. Peroksisomi osallistuu tärkeisiin solun aineenvaihdunta- ja signalointitehtäviin.

Peroksisomi sisältää hapettavia entsyymejä, katalaaseja ja peroksidaaseja, jotka käyttävät happea vetyatomien irrottamiseen orgaanisista yhdisteistä. Tämä reaktio tuottaa vetyperoksidia, mistä peroksisomi on saanut nimensä^[2]. Peroksisomit jaetaan kahteen ryhmään niiden koon perusteella pienempiin mikroperoksisomeihin (0,15−0,25 µm) ja näitä hieman suurempiin mikrobodeihin eli mikrojyväsiin (0,3−1,5 µm)^[3][4].

Peroksisomit löysi ensimmäisen kerran ruotsalainen tohtoriopiskelija J. Rhodin vuonna 1954, minkä jälkeen kului vuosia ennen kuin ne pystyttiin identifioimaan soluelimiksi. Belgialainen solubiologi Christian de Duve julkaisi tutkimuksensa vuonna 1967.^[1]

1. ↑ ^{a b} Toni Gabaldón: Peroxisome diversity and evolution. Philosophical Transactions of the Royal Sociecty B Biological Sciences, 2010 March 12, 365. vsk, nro 1541, s. 765–773. PMCID: PMC2817229, doi: 10.1098/rstb.2009.0240 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.5.2012. (englanniksi)
2. ↑ Alberts B, Johnson A, Lewis J, Raff M, Roberts K, Walter P: ”Chapter 12: Peroxisomes”, Molecular Biology of the Cell. (Fourth edition) New York: Garland Science, 2002. ISBN 0-8153-3218-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 23.5.2012). (englanniksi)
3. ↑ Tirri, R.; Lehtonen, J.; Lemmetyinen, R.; Pihakaski, S. & Portin, P.: Biologian sanakirja, s. 537. (Uudistetun laitoksen 3. painos) Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8
4. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Kuopion yliopisto ei löytynyt