Pertti Nieminen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. kesäkuuta 1929 Vaasa, Suomi |
Kuollut | 8. marraskuuta 2015 Vantaa |
Kansalaisuus | suomalainen |
Ammatti | runoilija, kääntäjä, opettaja |
Kirjailija | |
Esikoisteos | Kivikausi (1956) |
Palkinnot | |
Suomi-palkinto (1994) |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Hannu Pertti Nieminen (29. kesäkuuta 1929 Vaasa – 8. marraskuuta 2015 Vantaa[1]) oli suomalainen runoilija ja kiinalaisen kirjallisuuden suomentaja.[2]
Nieminen valmistui ylioppilaaksi Vaasan lyseosta 1948 ja kansakoulunopettajaksi 1951. Kirjailijantyönsä ohella hän toimi kansakoulunopettajana Hyvinkäällä vuosina 1951–1989.[3]
Nieminen on suomentanut runoja, näytelmiä ja novelleja myös muista kielistä, kuten englannista ja ruotsista. Osa käännöksistä on sovitettu kuunnelmiksi Yleisradioon. Hän on opettanut muutaman vuoden ajan kiinan kieltä ja kirjallisuutta esimerkiksi Helsingin yliopistossa ja osallistunut 1980-luvulla Raamatun käännöstyöhön.[3] On sanottu, että Nieminen on joutunut kokemaan Otto Mannisen kohtalon: oma lyriikka on jäänyt käännöstyön varjoon.[4]
Nieminen on kirjoituksissaan, kuten esseissään ja arvosteluissaan, pyrkinyt oikaisemaan länsimaissa vallinneita osin erheellisiä käsityksiä kiinalaisesta runoudesta.
Pertti Niemisen poika Kai Nieminen on isänsä tavoin runoilija ja suomentaja, mutta kiinan kielen sijasta erikoistunut japaniin. Hänen toinen poikansa Hannu Nieminen on Helsingin yliopiston viestintäpolitiikan professori.[5]
Kokoelmissa Kuusi silmää, kuusi korvaa (1981) ja Vyötettiin ja vietiin (2003) Nieminen kirjoitti ”isoisärunoja” lapsenlapsistaan.