Pianokonsertto

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Pianokonsertto on konsertto yhdelle tai usealle pianosolistille ja orkesterille. Pianokonsertto jakautuu yleensä kolmeen tai neljään osaan. Ensimmäisinä pianokonserttoina pidetään Johann Sebastian Bachin säveltämiä konserttoja cembalolle ja säestävälle soitinyhtyeelle. Siitä lähtien pianokonserttoja on sävelletty jokaisella tyylikaudella.

Klassismin aikana pianokonserttoja sävellettiin runsaasti – esimerkiksi Wolfgang Amadeus Mozart sävelsi niitä 27 kappaletta – ja ne muodostuivat tärkeäksi taidemuodoksi, jolla tuotiin esille pianistin taituruutta soittimensa äärellä. Pianokonserttoon vakiintui myös pianistin improvisoima tai säveltäjän kirjoittama kadenssi, joka yleensä oli eräänlainen solistin viimeinen taidonnäyte ennen teoksen osan loppua.

Romantiikan tyylikaudella pianokonserton rakenne alkoi erota klassismin kaavamaisesta kolmiosaisesta muodosta. Pianotaituruuden kukoistaessa säveltäjät alkoivat kirjoittaa hyvin vaativia konserttoja. Johannes Brahms rikkoi perinteistä kaavaa lisäämällä toiseen pianokonserttoonsa neljännen osan. Brahmsin pianokonsertot olivat pituudeltaan sinfonian mittaisia ja raskaasti soitinnettuja. Franz Liszt rikkoi vanhat rakenteet kokonaan siirtyessään sarjamaiseen muotoon. Hänen pianokonserttonsa ovat lyhyitä ja käytännössä yksiosaisia. Sergei Rahmaninovin pianokonsertot ovat luultavasti myöhäisromantiikan esitetyimpiä pianokonserttoja.