Pietari Suuri | |
---|---|
Tuntematon maalari, Jean-Marc Nattierin mukaan 1717, Eremitaašin taidemuseo, Pietari | |
Venäjän keisari | |
Valtakausi | 2. marraskuuta 1721 – 8. helmikuuta 1725 |
Edeltäjä | Pietari Suuri (tsaarina) |
Seuraaja | Katariina I |
Venäjän tsaari | |
Valtakausi | 7. toukokuuta 1682 – 2. marraskuuta 1721 |
Kruunajaiset | 25. kesäkuuta 1682 |
Edeltäjä | Fjodor III |
Seuraaja | Pietari Suuri (keisarina) |
Sijaishallitsija | Sofia Aleksejevna (1682–1689) |
Syntynyt |
9. kesäkuuta (J: 30. toukokuuta) 1672 Moskova, Moskovan Venäjä |
Kuollut |
8. helmikuuta (J: 28. tammikuuta) 1725 (52 vuotta) Pietari, Venäjän keisarikunta |
Puoliso |
Eudoksia Fjodorovna Lopuhina Katariina I |
Lapset |
Aleksei Anna Elisabet |
Suku | Romanov |
Isä | Aleksei I |
Äiti | Natalja Naryškina |
Uskonto | Venäjän ortodoksinen kirkko |
Nimikirjoitus |
Pietari I Suuri (ven. Пётр I, Пётр Великий, Pjotr I, Pjotr Veliki; Pjotr Aleksejevitš Romanov, ven. Пётр Алексеевич Романов; 9. kesäkuuta (J: 30. toukokuuta) 1672 Moskova, Moskovan Venäjä – 8. helmikuuta (J: 28. tammikuuta) 1725 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli Venäjän valtakunnan hallitsija vuosina 1682–1725, ensin tsaarina ja 2. marraskuuta 1721 alkaen Uudenkaupungin rauhan juhlistamiseksi Venäjän keisarikunnan keisarina (Imperator).
Hän länsimaisti Venäjän hallintoa, ja hänen aikanaan Venäjästä tuli eurooppalainen suurvalta.[1] Pietari Suuren johdolla Venäjällä aloitettiin 1700-luvun ensimmäisellä neljänneksellä tieteellinen opetus, valtion hallintoa uudistettiin kovalla kädellä ja Venäjä rakensi Euroopan valtioiden esimerkkiä seuraten vahvan laivaston.[2] Pietari Suuren valtakaudella Venäjään liitettiin alueita Itämeren ja Asovanmeren rannikoilta, millä oli valtava merkitys Venäjän laivaston kehityksessä ja Ruotsin suurvalta-ajan lopettamisessa.