Pius V | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Antonio Ghislieri |
Syntynyt | 17. tammikuuta 1504 Bosco, Milanon herttuakunta |
Kuollut | 1. toukokuuta 1572 (68 vuotta) Rooma, Kirkkovaltio |
Paavi | |
Paavius alkoi | 7. tammikuuta 1566 |
Paavius päättyi | 1. toukokuuta 1572 |
Edeltäjä | Pius IV |
Seuraaja | Gregorius XIII |
Nimikirjoitus |
|
Pius V (suom. hurskas, 17. tammikuuta 1504 Bosco, Piemonte, Italia – 1. toukokuuta 1572), oikea italialainen nimi Antonio Ghislieri, myöhemmin Michele Ghislieri, oli dominikaani ja inkvisiittori, hän oli järjestyksessä 225. paavi 7. tammikuuta 1566 lähtien kuolemaansa saakka 1. toukokuuta 1572.[1][2][3][4] Hän on Maltan ja Bosco Marengon suojeluspyhimys, jonka muistopäivää vietetään joko 30. huhtikuuta tai 5. toukokuuta.[5][4] Paavi Klemens X julisti hänet autuaaksi 1. toukokuuta 1672 ja paavi Klemens XI pyhimykseksi 22. toukokuuta 1712.[6] Hän julisti pyhän Tuomas Akvinolaisen kirkonopettajaksi, julkaisi roomalaisen katekismuksen sekä uudisti hetkipalveluksen ja messukirjan.[6] Lepanton taistelun voitosta turkkilaisia vastaan hän lisäsi Loreton litaniaan pyynnön “kristittyjen auttaja” ja määräsi lokakuun ensimmäisen sunnuntain pyhän ruusukon juhlapäiväksi.[3] Lisäksi hänen hallintoaikanaan asetettiin Trenton kirkolliskokouksen dekreetit voimaan.[7] Muita Pius-nimisiä paaveja on yhteensä 12 vuonna 155 kuolleesta pyhästä paavi Pius I:stä välillä 2. maaliskuuta 1876 ja 9. lokakuuta 1958 eläneeseen paavi Pius XII:hin asti.[8][9] Paavien väitetään käyttävän valkoista pukua Pius V:n esimerkin mukaisesti.[10]
Roomalaiskatolisessa hetkipalveluksessa ja messussa Pius V:tä muistetaan seuraavalla latinankielisellä kollehtarukouksella:[5][11]
“Oremus. Deus, qui, ad conteréndos Ecclésiæ tuæ hostes et ad divínum cultum reparándum, beátum Pium Pontíficem Máximum elígere dignátus es: fac nos ipsíus deféndi præsídiis et ita tuis inhærére obséquiis; ut, ómnium hóstium superátis insídiis, perpétua pace lætémur.”
Hän laati ainakin seuraavat paavilliset dokumentit:[12]