Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Osittain lähteetön |
Plagioklaasi | |
---|---|
Luokka | silikaattimineraalit |
Kemialliset ominaisuudet | |
Kemiallinen kaava | (Na,Ca)(Si,Al)4O8 |
Molekyylipaino | 270,77 g/mol |
Fysikaaliset ominaisuudet | |
Väri | valkoinen tai vaaleanharmaa |
Asu | kiteinen tai rakeinen |
Kidejärjestelmä | trikliininen |
Kaksostus | kaksostusviiruja lohkopinnoilla |
Lohkeavuus | etevä kahteen suuntaan |
Murros | simpukkamainen, rosoinen |
Taottavuus | murenee taottaessa |
Kovuus Mohsin asteikolla | 6 |
Ominaispaino | 2,61–2,77 |
Tiheys | vaihtelee koostumuksen mukaan |
Optiset ominaisuudet | |
Optiset ominaisuudet | vaihtelevat koostumuksen mukaan |
Kiilto | lasikiilto |
Viiru | valkoinen |
Läpinäkyvyys | läpikuultava tai läpinäkyvä |
Lähteet | |
Aiheesta muualla | |
Plagioklaasi on maasälpälaji ja yleisimpiä Suomen kivimineraaleista. Sen kovuus on Mohsin asteikolla 6 ja ominaispaino 2,6–2,7. Plagioklaasi on läpikuultavaa, väriltään usein harmaata, ja siinä on lasimainen pintakiilto. Plagioklaasia on myös korukivenä tunnettu sinihohtoinen labradoriitti ja sen monivärinen muunnos spektroliitti.
Plagioklaasi muodostuu ohuista lamelleista ja lohkeaa etevästi kahteen suuntaan. Lohkopinnat kiiltävät lasimaisesti ja niiden välinen kulma on hieman 90 astetta pienempi, mistä mineraalin nimi on johdettu (kreik. oligos + klasis, ”vinosti lohkeava”). Toinen helposti havaittava tuntomerkki on lohkopinnan kaksostusviirut eli samansuuntaiset mikroskooppiset urat, jotka taittavat valoa eri suuntiin ja näkyvät kapeina viiruina.