Plagioklaasi

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Osittain lähteetön

Plagioklaasi
Luokka	silikaattimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava	(Na,Ca)(Si,Al)4O8
Molekyylipaino	270,77 g/mol
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri	valkoinen tai vaaleanharmaa
Asu	kiteinen tai rakeinen
Kidejärjestelmä	trikliininen
Kaksostus	kaksostusviiruja lohkopinnoilla
Lohkeavuus	etevä kahteen suuntaan
Murros	simpukkamainen, rosoinen
Taottavuus	murenee taottaessa
Kovuus Mohsin asteikolla	6
Ominaispaino	2,61–2,77
Tiheys	vaihtelee koostumuksen mukaan
Optiset ominaisuudet
Optiset ominaisuudet	vaihtelevat koostumuksen mukaan
Kiilto	lasikiilto
Viiru	valkoinen
Läpinäkyvyys	läpikuultava tai läpinäkyvä
Lähteet
[1][2][3]
Aiheesta muualla
Plagioklaasi Commonsissa
Infobox OK

Plagioklaasi on maasälpälaji ja yleisimpiä Suomen kivimineraaleista. Sen kovuus on Mohsin asteikolla 6 ja ominaispaino 2,6–2,7. Plagioklaasi on läpikuultavaa, väriltään usein harmaata, ja siinä on lasimainen pintakiilto. Plagioklaasia on myös korukivenä tunnettu sinihohtoinen labradoriitti ja sen monivärinen muunnos spektroliitti.

Plagioklaasi muodostuu ohuista lamelleista ja lohkeaa etevästi kahteen suuntaan. Lohkopinnat kiiltävät lasimaisesti ja niiden välinen kulma on hieman 90 astetta pienempi, mistä mineraalin nimi on johdettu (kreik. oligos + klasis, ”vinosti lohkeava”). Toinen helposti havaittava tuntomerkki on lohkopinnan kaksostusviirut eli samansuuntaiset mikroskooppiset urat, jotka taittavat valoa eri suuntiin ja näkyvät kapeina viiruina.

1. ↑ Mindat.org
2. ↑ Webmineral
3. ↑ Jones, Adrian: Kivet, s. 93. Printing Express Ltd, Hongkong 2006: Werner Söderström Oy, 2006. ISBN 951-0-31579-6