Pohjoinen rintama

Puna-armeijan rintamat toisessa maailmansodassa

Baltian rintamat

Baltian rintama

1. Baltian rintama

2. Baltian rintama

3. Baltian rintama

Brjanskin rintama

Luoteisrintama

Orjolin rintama

Valko-Venäjän rintamat

Valko-Venäjän rintama

1. Valko-Venäjän rintama

2. Valko-Venäjän rintama

3. Valko-Venäjän rintama

Keskustan rintama

Kurskin rintama

Lännen rintama

Ukrainan rintamat

1. Ukrainan rintama

2. Ukrainan rintama

3. Ukrainan rintama

4. Ukrainan rintama

Arorintama

Etelän rintama

Lounaan rintama

Voronežin rintama

Reservirintama

Kaukoidän rintamat

Kaukoidän rintama

1. Kaukoidän rintama

2. Kaukoidän rintama

Transbaikalin rintama

Moskovan rintamat

Moskovan puolustuslinja

Moskovan reservirintama

Možaiskin puolustuslinja

Kalininin rintama

Reservirintama

Pohjoiset rintamat

Karjalan rintama

Leningradin rintama

Pohjoinen rintama

Olhavan rintama

Kaukasuksen rintamat

Kaukasuksen rintama

Pohjois-Kaukasuksen rintama

Transkaukasian rintama

Krimin rintama

Stalingradin rintamat

Donin rintama

Kaakon rintama

Stalingradin rintama

Pohjoinen rintama oli Neuvostoliiton puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka perustettiin 24. kesäkuuta 1941 Leningradin sotilaspiiristä. Se jaettiin 26. elokuuta Karjalan ja Leningradin rintamiksi. Rintaman komentajana toimi kenraaliluutnantti Markian Popov.^[1]

Pohjoinen rintama perustettiin pian jatkosodan syttymisen jälkeen, ja sen tehtävänä oli puolustaa Suomenlahden ja Jäämeren välistä aluetta. Heinäkuun alussa Pohjoisen rintamaan kuuluivat seuraavat armeijat:

• 23. armeija (4 divisioonaa), tehtävänä Karjalankannaksen puolustus
• 7. armeija (3 divisioonaa), Laatokan Karjalan puolustus
• 14. armeija (7 divisioonaa), Porajärvi-Muurmansk-alue

Rintamaan kuului 14 divisioonaa eli siis noin 203 000 miestä. Venäläisiä vastassa oli 23 suomalaista ja saksalaista divisioonaa eli noin 360 000 miestä. Pohjoinen rintama ei kyennyt torjumaan hyökkääjiä, joten se sai paljon vahvistuksia, ja lopulta se jaettiin Leningradin ja Karjalan rintamiin.

1. ↑ Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten stalingradbattle.nl. Viitattu 3.4.2007. (hollanniksi)