Pohjois-Afrikan rintama (toinen maailmansota)

Pohjois-Afrikan rintama
Osa toisen maailmansodan Välimeren, Lähi-idän ja Afrikan sotatoimialuetta
Brittiläisiä Matilda II -panssarivaunuja El Alameinissa
Brittiläisiä Matilda II -panssarivaunuja El Alameinissa
Päivämäärä:

10. kesäkuuta 1940 – 16. toukokuuta 1943

Paikka:

Libya, Egypti, Algeria, Tunisia, Marokko

Casus belli:

Italian hyökkäys Egyptiin

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto

Osapuolet

Liittoutuneet:
 Yhdistynyt kuningaskunta
 Intia
 Vapaa Ranska
 Kanada
 Etelä-Afrikka
 Australia
 Uusi-Seelanti
 Yhdysvallat

Akselivallat:
 Saksa
 Italia
Vichyn Ranska

Komentajat

Yhdistynyt kuningaskunta Bernard Montgomery
Yhdysvallat George Patton
Yhdistynyt kuningaskunta Claude Auchinleck
Yhdistynyt kuningaskunta Harold Alexander

Saksa Erwin Rommel
Saksa Hans-Jürgen von Arnim
Italia Rodolfo Graziani
Italia Giovanni Messe

Tappiot

noin 238 558 miestä
1 400 lentokonetta
2 000 panssarivaunua

noin 518 000 miestä
8 000 lentokonetta
6 200 tykkiä
2 500 panssarivaunua ja
70 000 kuorma-autoa tuhottu tai vallattu

Pohjois-Afrikan rintama viittaa liittoutuneiden ja akselivaltojen välisiin sotatoimiin Pohjois-Afrikassa. Sotatoimet alueella alkoivat 11. kesäkuuta 1940 ja päättyivät 16. toukokuuta 1943. Pohjois-Afrikan rintaman vaiheet voidaan jakaa kolmeen osaan Libyan ja Egyptin aavikoilla käytyihin läntisen aavikon sotatoimiin tai yksinkertaisemmin aavikkotaisteluihin, Marokkoon ja Algeriaan tehtyihin maihinnousuihin liittyviin sotatoimiin sekä Tunisian taisteluihin.

Liittoutuneiden sotatoimista vastasi alkuvaiheessa brittiläisen Kansainyhteisön joukot vahvennettuna eri Euroopan pakolaishallitusten joukoilla. Yhdysvallat liittyi sotaan 1941 ja se osallistui Pohjois-Afrikan sotatoimiin 11. toukokuuta 1942 alkaen.

Pohjois-Afrikan taistelut alkoivat Italian sodanjulistuksella 10. kesäkuuta 1940. Brittien 11. husaarirykmentti 1. panssarirykmentin tukemana ylitti 14. kesäkuuta Egyptin ja Libyan välisen rajan ja valtasi italialaisen varuskunnan Fort Capuzzon. Tämän seurauksena Italia aloitti hyökkäyksen Egyptiin, jolloin he valtasivat syyskuussa 1940 Sidi Barranin. Liittoutuneiden vastahyökkäys, operaatio Compass, alkoi joulukuussa, jolloin Italian 10. armeija tuhottiin ja Saksa joutui lähettämään Erwin Rommelin komentaman armeijakunnan Afrikkaan (operaatio Sonnenblume) tukemaan perääntyviä italialaisia ja estämään rintaman sortumisen.

Taistelut aaltoilivat edestakaisin Libyan ja Egyptin välillä. Liittoutuneet saivat aloitteen, kun brittiläinen Bernard Montgomeryn komentama 8. armeija voitti toisen El Alameinin taistelun. Tämän jälkeen akselivaltojen joukkoja työnnettiin länteen kohti Tunisiaa.

Liittoutuneiden Dwight D. Eisenhowerin johtama maihinnousu Marokkoon ja Algeriaan loppuvuodesta 1942, jonka jälkeen Vichyn Ranskan Pohjois-Afrikassa olleet joukot liittyivät liittoutuneisiin, aiheutti akselivaltojen Pohjois-Afrikassa olevien joukkojen joutumisen kahden rintaman sotaan. 13. toukokuuta 1943 akselivaltojen Pohjois-Afrikassa ollut armeija lopulta antautui Tunisiassa liittoutuneille.


From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy