Pohjoiset ristiretket olivat hengellisten ritarikuntien sotaretkiä, joiden kohteena olivat Itämeren rannikoiden pakanoina pidetyt asukkaat. Osa sotaretkistä oli paavin virallisesti hyväksymiä ristiretkiä, mutta Itämerellä tehtiin myös ryöstö- ja valloitusretkiä, jotka nimettiin vasta myöhemmin ristiretkiksi. Ritarikuntien lisäksi sotaretkiä tekivät myös tanskalaiset ja ruotsalaiset.
Ensimmäinen virallinen ristiretki Pohjolassa vuonna 1147 suuntautui nykyisessä Pohjois-Saksassa asuneita vendejä vastaan. Myöhemmät retket suuntautuivat Baltiaan ja Suomeen.