Primitiivinen kulttuuri

  Primitiivinen kulttuuri (varhaiskantainen kulttuuri^[1]) eli alkukulttuuri tarkoittaa vanhoissa kulttuuriantropologian teksteissä kulttuuria josta puuttuvat nykyaikaisuuden ja taloudellisen kehityksen merkit. Tämän mukaan tyypillinen primitiivinen kulttuuri on metsästäjä-keräilijöiden liikkuva nomadimainen ryhmä-elämänmuoto, jossa ihmiset asuvat tilapäisissä majoissa tai teltoissa ja liikkuvat riistan ja muiden luonnon antimien perässä. Näitä olivat muun muassa Australian aboriginaalit. Tällöin primitiivisyyden kriteerinä pidetään ruuanhankintatapaa. Primitiivisenä pidetään myös liikkuvaa maan- tai puutarhaviljelyä. Edward Burnett Tylorin mukaan primitiivistä kulttuuria luonnehtii animismi, usko henkiin. Eri primitiiviset kulttuurit eroavat toisistaan huomattavastikin.^[2]

Kaikki ihmiskulttuuri on alun perin primitiivistä. Primitiivisiin kulttuureihin on suhteuduttu monin tavoin. Alun perin tieteellisesti rasistiset antropologit leimasivat primitiiviset kulttuurit kehittymättömien tai (uskontopiireissä) rappeutuneiden ihmisten luomiksi, jotka tulisivat häviämään korkeakulttuurin eli sivilisaation tieltä. Tämän vuoksi itse sana primitiivi on virheellisesti omaksuttu tarkoittamaan jotain "alkukantaisen huonoa". ^lähde?

Primitiivisyyttä on tutkittu poliittis-filosofisesti yhteiskunnan mallina pääasiassa sivilisaatiokritiikin kautta. Anarkoprimitivismi yhdistää alkukulttuurin anarkismiin.

1. ↑ Honko 1970, s 13
2. ↑ Kulttuuriantropologia, Lauri Honko - Juha Pentikäinen, WSOY Porvoo Helsinki 1970, Huom kirja myös Tiedon portaiden 8. osassa, s 13