Prohairesis

Prohairesis tai proairesis (m.kreik. προαίρεσις; harkitseva valinta, harkittu halu, tahto) on stoalaisen filosofian keskeisiä käsitteitä. Se tarkoittaa rationaalista kykyä hyväksyä tai hylätä ulkoisia vaikutelmia. Käsitteellä on keskeinen merkitys stoalaisen etiikan kannalta: olemme moraalisesti vastuussa ainoastaan niistä asioista, jotka ovat meidän vallassamme, ja stoalaisuuden mukaan ainoa asia, joka on meidän vallassamme, on oma prohairesiksemme.^[1]

Filosofisena terminä prohairesis on peräisin Aristoteleen teoksesta Nikomakhoksen etiikka.^[2] Hänellä se tarkoitti valintaa, joka on ”vallassamme oleviin asioihin kohdistuva harkittu halu”.^[3] Stoalaisuuteen termin toi Epiktetos. Hänelle se oli niin keskeinen, että termit prohairesis, prohaireettinen ja aprohaireettinen esiintyvät hänen teoksissaan Keskusteluja ja Käsikirja lähes 170 kertaa.^[4][5]

1. ↑ Remes, Pauliina & Sihvola, Juha: Ancient Philosophy of the Self, s. 65. Springer, 2008. ISBN 1402085958.
2. ↑ Chamberlain C.: The meaning of Prohairesis in Aristotele's Ethics. Transactions of the American Philological Association, 1984, 114. vsk, s. 147-157.
3. ↑ Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka 1113a10. Teoksessa Aristoteles 2005.
4. ↑ Cassanmagnago C.: Il problema della prohairesis in Epitteto. Rivista di Filosofia Neoscolastica, 1977, LXIX. vsk, s. 232-246.
5. ↑ Dobbin R.: Prohairesis in Epictetus. Ancient Philosophy, 1991, XI. vsk, s. 111-135.