Ptolemaios I Soter (367–283 eaa.) oli makedonialainen kenraali ja Egyptin kuningas eli faarao vuosina 305–283 eaa. Hän oli yksi Aleksanteri Suuren seuraajista eli diadokeista.
Ptolemaios oli Aleksanteri Suuren kenraali ja yksi hänen seitsemästä henkivartijastaan. Aleksanterin kuoltua vuonna 323 eaa. hänen veljestään Filippos III:sta tuli nimellinen kuningas ja Ptolemaioksesta Egyptin satraappi.
Alkoi pitkä sotaisa kausi jonka aikana Ptolemaios yritti vakiinnuttaa valtaansa Egyptissä. Ensimmäiseksi hän joutui puolustautumaan virallista hallitsijaa Perdikkasta vastaan, joka kuoli yrittäessään valloittaa Egyptin vuonna 321 eaa. Ptolemaios laajensi valtakuntaansa valloittamalla Palestiinan ja saamalla Kyproksen valtaansa. Vuonna 315 eaa. Ptolemaios taisteli Vähän-Aasian hallitsijaa Antigonos I:tä vastaan. Vuonna 311 eaa. solmittiin rauha ja Palestiina evakuoitiin. Nimellinen kuningas Aleksanteri IV murhattiin pian tämän jälkeen.
Vuonna 309 eaa. Ptolemaios johti laivaston Kreikkaa kohti. Hän valtasi Korintin, Sikyonin ja Megaran. Samalla Antigonoksen poika Demetrios valtasi Kyproksen ja vangitsi Ptolemaioksen veljen Menelaoksen. Antigonos ja Demetrios alkoivat nyt kutsua itseään kuninkaiksi. Ptolemaios, Kassandros, Lysimakhos ja Seleukos seurasivat perässä. Vuonna 306 eaa. Antigonos yritti vallata Egyptin mutta epäonnistui ja vuonna 302 eaa. Ptolemaios sai taas vallattua Palestiinan. Vuonna 301 eaa. Lysimakos ja Seleukos löivät Antigonoksen lopullisesti Ipsoksen taistelussa.
Vuonna 285 eaa. Ptolemaios luopui kruunustaan ja uudeksi kuninkaaksi tuli hänen poikansa Ptolemaios II. Ptolemaios kuoli vuonna 283 eaa.
Ptolemaios kirjoitti omiin kokemuksiinsa perustuvan kirjan Aleksanteri Suuren sotaretkistä. Kirja ei ole säilynyt nykypäivään asti, mutta Arrianos käytti sitä lähteenä kun hän kirjoitti oman kirjansa vuonna 140.