Puolan sotatila oli kenraali Wojciech Jaruzelskin julistama poikkeustila, jolla pyrittiin nujertamaan Solidaarisuus. Solidaarisuus-liike oli itäblokin maiden ensimmäinen itsenäinen ammattiliittofederaatio, joka oli saanut alkunsa useiden työläisten lakkojen seurauksena. Solidaarisuus kehittyi pian poliittiseksi liikkeeksi ja sen kasvava suosio huolestutti maan kommunistijohtoa ja Neuvostoliittoa. Tyytymättömyys oli laajaa kommunistijohtoa kohtaan, jota pidettiin korruptoituneena.[1] Neuvostoliitto pelkäsi menettävänsä Puolan, joka oli sille läheinen liittolainen ja Varsovan liiton tärkeimpiä maita. Neuvostoliitto painostikin Jaruzelskia julistamaan sotatilan Puolaan, jolla varmistettaisiin maan pysyminen kommunistisena ja Neuvostoliiton vaikutuspiirissä.[2] Neuvostoliitto järjesti sotaharjoituksia Puolan rajoilla tehostaakseen painostustaan.[3][4]
Puolan kommunistipuolueen ensimmäiseksi sihteeriksi noussut Jaruzelski julisti maahan sotatilan 13.12.1981 sanoen sen olevan ainoa keino pelastaa maa sisäiseltä kaaokselta ja neuvostomiehitykseltä. Poikkeustilan aikana ei ollut lupaa esimerkiksi lakkoilla, pitää yllä tunnuksia tai erityisiä univormuja tai pitää julkisia kokouksia ilman ylimpien auktoriteettien lupaa. Myös ulkonaliikkumiskieltoja ja matkustuskieltoja asetettiin ja puhelinkeskusteluita ja postia sensuroitiin. Puolan rajat ja ilmatila suljettiin. Tuhansia oppositioaktivisteja ja Solidaarisuus-liikkeeseen kuuluvia (muun muassa Solidaarisuus-liikkeen johtaja Lech Wałęsa) vangittiin.[5][6][7] Useita kuoli sotatilan aikana.[8]
Puolasta kotoisin ollut paavi Johannes Paavali II otti kantaa kotimaassaan tapahtuneisiin väkivaltaisuuksiin ja kehotti osapuolia lopettamaan väkivaltaisuudet.[9] Sotatila kumottiin virallisesti 22.7.1983. Maan kommunistijohto onnistui tavoitteessaan. Puolassa kytenyt vastarinta nujerrettiin kovalla kädellä, eikä Solidaarisuus-liike kyennyt vastustamaan kommunismidiktatuuria sotatilan aikana. Sotatilalla oli suuri vaikutus siihen, ettei muualla itäblokin maissa esiintynyt levottomuuksia ennen kuin Mihail Gorbatšov nousi valtaan Neuvostoliitossa.[10] Sotatilan jälkeen maan hallinto pehmensi otettaan hieman ja vapautti poliittisia vankeja. Solidaarisuus-liikkeen ei kuitenkaan annettu jatkaa toimintaansa.[11]
Vuonna 2014 kuollut Jaruzelski puolusti vuosien 1981–1983 sotatilaa. Hänen mukaansa sillä estettiin maan ajautuminen sisällissotaan tai Neuvostoliiton miehityksen kohteeksi. Yhdysvaltalaisten vakoilusatelliittien mukaan mikään ei viitannut siihen, että Neuvostoliitto olisi suunnitellut miehitysoperaatiota joulukuussa 1981. Myös Nato on lähteissään kiistänyt väitteen, jonka mukaan Neuvostoliitto olisi suunnitellut joukkojen lähettämistä Puolaan.[12][13] Jaruzelski haluttiin tuomita sotatilan ajan ihmisoikeusrikkomuksista, mutta hän vältti tuomion vedoten heikkoon terveydentilaansa.[14][15]