Puolustustilalaki (SDK 1083/1991[1], ruots. lag om försvarstillstånd[2]) on Suomen lainsäädännössä kriisiajan poikkeuslaki, joka säätelee viranomaisten valtuuksien käyttöä ”Suomeen kohdistuvan sodan aikana sekä siihen rinnastettavissa vakavasti yleisen järjestyksen ylläpitämiseen vaikuttavissa sisäisissä, väkivaltaisissa levottomuuksissa, joilla pyritään kumoamaan tai muuttamaan perustuslain mukainen valtiojärjestys.” Puolustustilalaki toteuttaa Suomen perustuslaissa annetun mahdollisuuden säätää perusoikeuksista poikkeuksia lailla sodan ja kapinan aikana.
Vuonna 1991 annettu laki kumosi (45. pykälänsä mukaisesti) aikaisemman, vuonna 1930 säädetyn lain, jossa vastaavasta tilasta käytettiin nimistystä sotatila.[1]