Putouskorkeus

Putouskorkeus, tai myös pudotuskorkeus (engl. fall height ^[1][2]), on vesivoiman tuottamisessa käytettävien vesivoimalaitoksien tekninen ominaisuus, jolla ilmaistaan voimalan kykyä tuottaa vedestä sähköenergiaa. Se tarkoittaa suuresti yksinkertaistaen voimalan yläpuolisen vedenpinnan ja sen alapuolisen vedenpinnan korkeuseroa. Kun lasketaan vesivoimalaitoksen sähkötuotantokapasiteettia, eli sen sähköenergian tuottamisen maksimitehoa, ei pelkällä vedenpintojen välisellä korkeuserolla voida laskea vesivoimalan todellista kapasiteettia. Sen tarkempi määrittäminen vaatii painekorkeuden (engl. hydraulic head, saks. hydraulisches potential ^[2]) käyttöä laskuyhtälöissä. Painekorkeus taas riippuu paitsi korkeuserosta niin lisäksi myös yläaltaan ja ala-altaan rakenteista sekä tulo- ja lähtökanavien että vesiturbiinin muotoilusta. Rakenneputouskorkeus on suurin putouskorkeus, jolla on tarkoitettu tuottamaan vesivoimaa turvallisesti.^[3][4][5]

Huomaa, että putouskorkeuden tai pudotuskorkeuden termejä käytetään myös kanavatekniikassa ja esimerkiksi potamologiassa (pudotus), rakennustekniikassa ja urheilussa aivan muussa merkityksessä.^[6]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä tepa ei löytynyt
2. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä tepa2 ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä haapakoski_3 ei löytynyt
4. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä haapakoski_6 ei löytynyt
5. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä poussu_33 ei löytynyt
6. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä tepa3 ei löytynyt