Ranskan vallankumoussodat | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Valmyn taistelu 1792. Horace Vernet’n maalaus vuodelta 1826.
| |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Ranska Batavia Espanja (1796–1802) Mysore |
Iso-Britannia Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta Preussi Venäjä Osmanien valtakunta Espanja (1793–1795) Sardinia Portugali Hollanti Napoli Ranskan rojalistit Yhdysvallat (kvasisota) (1798–1800) | ||||||
Komentajat | |||||||
- |
Ranskan vallankumoussodat olivat sarja vuosina 1792–1802 käytyjä sotia, joissa pääosapuolina olivat yhtäältä Ranskan ensimmäinen tasavalta ja toisaalta ensimmäisen ja toisen liittokunnan jäsenet. Ensimmäisen liittokunnan sota käytiin vuosina 1792–1797 ja toisen liittokunnan sota vuosina 1799–1801.
Ranskan suuri vallankumous alkoi vuonna 1789. Vallankumoukselliset pelkäsivät ulkovaltojen suunnittelevan Ranskan-vastaista sotaa vanhan järjestelmän eli ancien régimen palauttamiseksi. Tähän pelkoon vaikutti niin sanottu Pillnitzin julistus vuonna 1791. Etenkin girondistit vaativat sotaa Ranskan lakiasäätävässä kansalliskokouksessa.[1]
Ranska julisti sodan Itävallalle vuonna 1792. Preussi yhtyi sotaan Itävallan puolelle ja itävaltalais-preussilaiset joukot hyökkäsivät Ranskaan. Ranskalaiset voittivat Valmyn taistelun, minkä jälkeen he hyökkäsivät Itävallan Alankomaihin, voittivat Jemappesin taistelun ja valtasivat Itävallan Alankomaat. Marraskuussa 1792 Ranska valtasi Nizzan ja Savoijin.