| Ratavartijan kaunis Inkeri | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Hannu Leminen |
| Käsikirjoittaja | "Filmikynä" (Hannu Leminen ja Ilmari Unho) |
| Perustuu | Jussi Kukkosen romaaniin Ratavartijan kaunis Inkeri. Karisto, 1947. |
| Tuottaja | Mauno Mäkelä |
| Säveltäjä | Ahti Sonninen |
| Kuvaaja | Esko Töyri |
| Leikkaaja | Armas Laurinen |
| Pääosat |
Helena Kara Erkki Viljos Eino Kaipainen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fennada-Filmi |
| Ensi-ilta | 1950 |
| Kesto | 88 min |
| Alkuperäiskieli | Suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ratavartijan kaunis Inkeri on suomalainen elokuva vuodelta 1950. Sen on ohjannut Hannu Leminen ja tuottanut Mauno Mäkelä Fennada-Filmistä. Kyseessä oli yhtiön ensimmäinen pitkä elokuva, jota on kiittäen mainittu Lemisen parhaaksi ohjaustyöksi. Sen ensi-ilta oli 20. lokakuuta 1950 Helsingissä Rexissä ja Tuulensuussa.
Elokuva perustuu Jussi Kukkosen kriitikkojen arvioissa tylytystä saaneeseen viihderomaaniin Ratavartijan kaunis Inkeri vuodelta 1947. Se on nuoren vaimon, häntä vanhemman ratavartijana toimivan aviomiehen ja nuoren komean veturinkuljettajan välinen melodramaattinen kolmiodraama.
Veturinkuljettaja (Erkki Viljos) suutelee kaunista ratavartijan vaimoa Inkeriä (Helena Kara, ohjaajan puoliso) tietämättä, että tämän mies on ratavartija.[1] Inkeri on solminut avioliiton kiitollisuudesta ja joutuu houkutusten edessä omantunnonkriisiin.[2]