Metalliresonaattorikitara ja resonaattorikitara ovat akustisen kitaran muunnoksia. Ominaista resonaattorikitaralle on metallinen, kalskahtava ääni sekä tavallista akustista kitaraa kovempi äänenvoimakkuus. Kielten värähtely siirtyy tallan kautta pyöreään metallikartioon, joka toimii kitaran sisäisenä resonaattorina ja vahvistaa ääntä.
Instrumentteja alettiin kehittää 1920-luvulla, kun Dopyeran veljekset perustivat "National Guitarin" ja myöhemmin "Dobron". Varhaisessa Dobro-kitarassa oli puinen koppa ja maljan muotoinen resonaattori.[1]