Reunamoreeni eli päätemoreeni on harjumainen tai vallimainen moreenimuodostuma, joka on syntynyt etenevän mannerjäätikön tai jäätikön eteen. Niiden sivulle muodostuneita moreenimuodostumia kutsutaan sivumoreeneiksi. Jos reunamoreeni on leveä, on sen muoto etenevän jäätikön suuntaa vastaan poikittainen. [1][2][3]
Käsitteitä reunamoreeni ja reunamuodostuma käytetään toisinaan samassa merkityksessä. Niillä on kuitenkin se ero, että reunamoreeni koostuu pääosin moreenista. Reunamuodostuma on mutkikkaan prosessin tuloksena syntynyt muodostuma. Osa siitä on moreeniainesta ja osa lajittunutta maa-ainesta. Osa moreeniaineksesta on reunamoreenia tai pintamoreenia, jonka päälle tai taakse on kasautunut sulamisvesien tuomat kiviaines, sora-, hiekka- ja savijakeet. Tämän vuoksi voidaan myös reunamuodostumia pitää myös reunamoreeneina. Suomen tunnetuimat moreenirikkaat reunamuodostumat ovat Salpausselät.[2][4]
Reunamoreeneja esiintyy Suomessa eniten Salpausselkien etelä- ja kaakkoispuolella, Varsinais-Suomessa ja Merenkurkussa. Reunamuodostumien moreenimuodostumia on löydetty ja lueteltu arviolta 2 000 ja reunamoreenivalleja 15 000.[5][6] Ne ovat yleensä muutamien metrien tai kymmenien metrien korkuisia ja kymmenien metrien ja kilometrien pituisia.
<ref>
-elementti; viitettä Glasiaaligeologia
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä karhima
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä mrm
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä jaatikkojoki
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä vam_10
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä vam_14
ei löytynyt