Rokotus on terveydenhoidollinen toimenpide, jossa potilas altistetaan rokotteella taudinaiheuttamiskyvyltään tehottomiksi tehdylle virukselle tai bakteerille tai niiden rakenneosille. Tämä saa elimistön puolustusjärjestelmän tuottamaan vereen valkosoluja, jotka muistavat kyseisen taudinaiheuttajan. Näin potilas saa immuniteetin taudinaiheuttajaa vastaan sairastamatta varsinaista tautia.[1] Rokote annetaan yleensä joko pistoksena (tavallisimmin lihakseen, ihon sisään tai ihon alle), suun kautta tai nenäsuihkeena. Rokotukset ovat Suomessa vapaaehtoisia.
Rokotus on sikäli poikkeuksellinen lääketieteellinen toimenpide, että se tehdään nimenomaan ennaltaehkäisemään mahdollisesti vastaantulevaa terveysriskiä. Rokotettava itse on siis toimenpidehetkellä lähes aina terve. Vain muutamia rokotteita voidaan käyttää myös altistumistilanteen jälkeen estämään taudin puhkeaminen.[2]
Rokottaminen on ollut tehokas keino varsinkin tartuntatauteja vastaan.[3] Kattavien rokotusohjelmien avulla isorokko arvioidaan maailmanlaajuisesti hävitetyksi ja esimerkiksi polio-, tuhkarokko- ja jäykkäkouristustautitapauksia saadun vähennetyksi huomattavasti. Maailman terveysjärjestön (WHO:n) mukaan 25 tautiin on olemassa rokote, joka estää tai auttaa hillitsemään taudin leviämistä.[4]
<ref>
-elementti; viitettä INF
ei löytynyt