Rotavirus

Rotavirus
Rotaviruksia
Rotaviruksia
Virusten luokittelu
Ryhmä: dsRNA-virukset
Kunta: Virukset
Heimo: Reoviridae
Suku: Rotavirus
Lajit
  • Rotavirus A (RV-A)
  • Rotavirus B (RV-B)
  • Rotavirus C (RV-C)
  • Rotavirus D (RV-D)
  • Rotavirus E (RV-E)
Katso myös

  Rotavirus Wikispeciesissä
  Rotavirus Commonsissa

Rotavirus on Reoviridae-heimoon kuuluva kaksijuosteinen RNA-virus, joka on saanut nimensä rengasmaisista viruksista. Se tarttuu uloste-suu-tietä eli eläimestä[1] tai ihmisestä toiseen. Ihmisissä se on yleisin vauvojen ja lasten vakavien ripulitautien aiheuttaja.[2] Viisivuotissyntymäpäiväänsä mennessä lähes jokainen lapsi maailmassa on saanut rotavirustartunnan ainakin kerran.[3] Jokaisen tartunnan jälkeen potilaan vastustuskyky kehittyy, joten seuraava tartunta on lievempi kuin edellinen.[4] Aikuiset saavat tartunnan vain harvoin.[5][6] Rotaviruksia tunnetaan viisi tyyppiä: A, B, C, D ja E.[7] Näistä tyypit A, B ja C tarttuvat ihmiseen. Yleisin näistä on rotavirus A, joka aiheuttaa tartunnoista yli 90 %.[8] Suomessa sairaalahoitoa vaativista lasten ripulitaudeista yli puolet johtuu rotaviruksesta.[9]

Vaikka rotavirus havaittiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1973[10][11] ja jopa 50 % vakavasti ripuloivista vauvoista ja pikkulapsista joutuu sen takia sairaalahoitoon,[12] sen kansanterveydellistä merkitystä ei vieläkään tunnisteta kansainvälisessä yhteisössä, varsinkaan kehitysmaissa.[13] Vaikka rotavirus on helposti hoidettavissa oleva lastentauti, silti lähes kaksi miljoonaa sairastuu vakavasti sen takia[13] ja siihen kuolee vuosittain yli 450 000 alle viisivuotiasta lasta[14], joista suurin osa kehitysmaissa.[15] Rotavirustartunnat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään kehitysmaihin, vaan esimerkiksi Yhdysvalloissa vakavan gastroenteriittitartunnan sai aikaisemmin vuosittain noin 2,7 miljoonaa lasta ennen kuin siellä alettiin rokottaa virusta vastaan. Näistä lapsista sairaalahoitoon joutui lähes 60 000 ja keskimäärin 37 kuoli.[16] Kansanterveyskampanjoiden pääkohteina ovat olleet lapsipotilaiden oraalinen rehydraatio eli suun kautta annettu nestehoito ja terveille tarkoitettu rokote.[17] Niissä maissa, joissa lasten rokotusohjelmaan on lisätty rotavirusrokote, rotavirustartuntojen määrä ja vakavuus ovat huomattavasti vähentyneet.[18][19][20]

  1. Dubovi, E. J., MacLachlan, N. J.: Fenner's Veterinary Virology, Fourth Edition. Boston: Academic Press, 2010. ISBN 0-12-375158-6. (englanniksi)
  2. Dennehy, P. H.: Transmission of rotavirus and other enteric pathogens in the home. The Pediatric infectious disease journal, 2000, nro 19 (10 Suppl), s. 103–105. (englanniksi)
  3. Velázquez, F. R. ym.: Rotavirus infections in infants as protection against subsequent infections. New England Journal of Medicine, 1996, nro 335 (14), s. 1022–1028. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Linhares, A. C. ym.: Epidemiology of rotavirus subgroups and serotypes in Belem, Brazil: a three-year study. Annales de l'Institut Pasteur. Virology, 1988, nro 139 (1), s. 89–99. (englanniksi)
  5. Bishop, R. F.: Natural history of human rotavirus infection. Archives of virology, Suppl., 1996, nro 12, s. 119–128. (englanniksi)
  6. Grimwood, K., Lambert, S. B.: Rotavirus vaccines: opportunities and challenges. Human Vaccines, 2/2009, nro 5(2), s. 57–69. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  7. Virus Taxonomy: 2011 Release 2012. International Committee on Taxonomy of Viruses. Viitattu 28.6.2012. (englanniksi)
  8. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä pmid16418157 ei löytynyt
  9. Virusten aiheuttamat gastroenteriitit (Virologia, opetusmateriaali) Turun yliopisto. Arkistoitu 5.2.2009. Viitattu 9.2.2009.
  10. Bishop R. F. ym.: Virus particles in epithelial cells of duodenal mucosa from children with acute non-bacterial gastroenteritis. Lancet, 1973, nro 2 (7841), s. 1281–1283. (englanniksi)
  11. Bishop R.: Discovery of rotavirus: Implications for child health. Journal of Gastroenterology and Hepatology, 10/2009, nro 3 (24), s. 81–85. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  12. Rheingans, R. D. ym.: Economics of rotavirus gastroenteritis and vaccination in Europe: what makes sense?. The Pediatric infectious disease journal, 2006, nro 25 (1 Suppl.), s. 48–55. (englanniksi)
  13. a b Simpson, E. ym.: Use of formative research in developing a knowledge translation approach to rotavirus vaccine introduction in developing countries. BMC Public Health, 2007, nro 7, s. 281. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  14. Tate, J. E., Burton, A. H. ym.: 2008 estimate of worldwide rotavirus-associated mortality in children younger than 5 years before the introduction of universal rotavirus vaccination programmes: a systematic review and meta-analysis. Lancet Infectious Diseases, 2/2012, nro 2(12), s. 136–141. (englanniksi)
  15. World Health Organization: Global networks for surveillance of rotavirus gastroenteritis, 2001–2008. Weekly Epidemiological Record, 2008, nro 47(83), s. 421–428. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.5.2012. (englanniksi)
  16. Fischer, T. K. ym.: Hospitalizations and deaths from diarrhea and rotavirus among children<5 years of age in the United States, 1993–2003. Journal of Infectuous Diseases, 2007, nro 195 (8), s. 1117–1125. (englanniksi)
  17. Diggle, L.: Rotavirus diarrhoea and future prospects for prevention. British Journal of Nursing, 2007, nro 16 (16), s. 970–974. (englanniksi)
  18. Giaquinto, C., Dominiak-Felden G. y.m.: Summary of effectiveness and impact of rotavirus vaccination with the oral pentavalent rotavirus vaccine: a systematic review of the experience in industrialized countries. Human Vaccines, 7/2011, nro 7(7), s. 734–748. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  19. Jiang, V., Jiang, B. y.m.: Performance of rotavirus vaccines in developed and developing countries. Human Vaccines, 7/2010, nro 6 (7), s. 532–542. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  20. Rotavirusrokote osoittautui tehokkaaksi Yle.fi. Viitattu 23.1.2011.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy