Back الحرب الروسية السويدية (1656-1658) Arabic Оьрсийн-шведийн тӀом (1656—1658) CE Karl 10. Gustavs russiske krig Danish Russisch-Schwedischer Krieg (1656–1658) German Russo-Swedish War (1656–1658) English Vene-Rootsi sõda (1656–1658) Estonian Guerre russo-suédoise (1656-1658) French Guerra russo-svedese (1656-1658) Italian Russisch-Zweedse Oorlog (1656-1658) Dutch Wojna rosyjsko-szwedzka (1656–1658) Polish
| Ruptuurisota Kaarle X Kustaan Venäjän sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Pohjan sotaa | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
|
| ||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
25 000 |
42 000–45 000 | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
13 000 |
5 000–16 500 | ||||||||
.jpg)
Ruptuurisota oli Venäjän ja Ruotsin välillä vuosina 1656–1658 käydyn Pohjan sodan sivunäyttämö Karjalassa ja Inkerissä. Sodan tärkeimpiä syitä oli Venäjän tarve vapaaseen kauppareittiin Itämerelle. Toinen seikka sodan taustalla oli Käkisalmen läänin ja Inkerin ortodoksiväestön asema, joka nähtiin poliittisena sekä Ruotsissa että Venäjällä.[1]
Siviiliväestöä osallistui sotatoimiin molemmilla puolilla, ja sodan veriset yhteenotot saivat sisällissodan piirteitä. Osapuolet jakautuivat tiukasti uskonnon perusteella. Sodan alkuvaiheessa venäläiset osastot ja ortodoksitalonpoikien joukot saivat haltuunsa koko Laatokan ympäristön Käkisalmen linnaketta lukuun ottamatta, ja sissi-iskut ulottuivat Kerimäelle ja Savonlinnaan saakka. Ruotsalaiset joukot järjestäytyivät kuitenkin puolustukseen ja pakottivat venäläiset perääntymään. Vihollisuudet lopettanut Vallisaaren välirauha solmittiin 1658. Lopullisessa Kardisin rauhassa 1661 maiden välinen raja palautettiin sotaa edeltäneen tilanteen mukaiseksi.
Sodan paikalliset vaikutukset olivat merkittävät. Alueen ortodoksien muuttoliike Venäjälle kasvoi maastapaoksi. Tyhjentyneelle alueelle muutti suomalaisia, ja Käkisalmen läänin ja Inkerin väestöpohja muuttui lyhyessä ajassa. Karjalan kieltä puhuvien ortodoksien tilalle tuli pääosin Savosta muuttaneita luterilaisia talonpoikia. Läänin eteläosassa ja Inkerissä pääosa uudisasukkaista tuli Viipurin Karjalasta.
- ↑ Huovila s. 88