Rytin I hallitus

Rytin I hallitus
Suomen tasavallan 23. valtioneuvosto
Toimikausi alkoi	1. joulukuuta 1939
Toimikausi päättyi	27. maaliskuuta 1940
Jäsenet
Hallituksen johtaja	Risto Ryti
Ministerien lukumäärä	14
Hallituspuolueet	Kansallinen Edistyspuolue Maalaisliitto SDP RKP
Historia
Edellinen	Cajanderin III hallitus
Seuraava	Rytin II hallitus

Rytin I hallitus oli Suomen tasavallan 23. hallitus, jonka muodostivat SDP, Maalaisliitto, RKP ja Edistyspuolue. Hallituskoalitio muodosti enemmistöhallituksen. Hallitus toimi 1. joulukuuta 1939 – 27. maaliskuuta 1940 eli 118 päivää.

Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen ja aloitettua talvisodan Cajanderin kolmannen hallituksen eroa pidettiin väistämättömänä. Hallituksen eroa vaativat voimakkaimmin valtiovarainministeri Väinö Tanner ja marsalkka Gustaf Mannerheim, joka syytti etenkin ulkoministeri Eljas Erkkoa vastuuttoman politiikan ajamisesta. Uuden hallituksen pääministeriksi tuli Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti, joka oli sekä Tannerin että presidentti Kyösti Kallion mielestä paras ehdokas. Kansan yksimielisyyden varmistamiseksi Väinö Tannerista tuli uuden hallituksen ulkoministeri. Hallituksen kolmanneksi voimahahmoksi nousi salkuton ministeri, syksyn 1939 Moskovan neuvotteluja Suomen osalta johtanut valtioneuvos J. K. Paasikivi, joka toimi pää- ja ulkoministerien ulkopoliittisena neuvonantajana. Hallituksessa olivat edustettuina Isänmaallista kansanliikettä lukuun ottamatta kaikki puolueet.^[1]

Rytin hallitus otti tärkeimmäksi tehtäväkseen rauhan palauttamisen, mutta yritykset neuvotteluyhteyden saamiseksi Neuvostoliiton johtoon kilpistyivät ulkoministeri Vjatšeslav Molotovin ilmoitukseen, että Neuvostoliitto suostui neuvotteluihin vain nimittämänsä ja Suomen ainoaksi lailliseksi hallitukseksi tunnustamansa Otto Ville Kuusisen nukkehallituksen eli Terijoen hallituksen kanssa. Kun tämä neuvottelutie osoittautui mahdottomaksi, Rytin hallitus kääntyi länsivaltojen puoleen diplomaattisen, sotilaallisen ja aineellisen avun saamiseksi. Suomi vetosi Kansainliittoon, jonka yleiskokous julisti Neuvostoliiton sodan aloittajaksi ja erotti sen järjestöstä joulukuun puolivälissä.^[1] Ulkoministeri Väinö Tanner aloitti tammikuussa 1940 rauhantunnustelut Neuvostoliiton Tukholman-lähettilään Aleksandra Kollontain välityksellä, ja tammikuun lopulla Neuvostoliitto ilmoitti suostuvansa neuvotteluihin Rytin hallituksen kanssa.^[2] Pääministeri Risto Rytin johtamat suomalaisneuvottelijat allekirjoittivat talvisodan päättäneen Moskovan rauhansopimuksen 13. maaliskuuta 1940.^[3] Jo hallituksen käsitellessä rauhansopimuksen ehtoja puolustusministeri Juho Niukkanen sanoi pitävänsä sopimusta välirauhana. Ryti ilmoitti olevansa samaa mieltä, koska suursota oli vielä kesken ja siinä saattoi edelleen tapahtua mitä tahansa.^[4]

1. ↑ ^{a b} Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 128. Helsinki: Otava, 1987.
2. ↑ Tarkka & Tiitta, s. 130.
3. ↑ Tarkka & Tiitta, s. 132.
4. ↑ Tarkka & Tiitta, s. 133.