SW-taajuusalue[1] (engl. short wave, SW)[2] , eli lyhytaaltotaajuusalue tai lyhytaaltoalue tai lyhyet aallot on yleisradiotoiminnan taajuusalue, jonka lähetystaajuusalue on 2 300 kHz– 26 100 kHz:ä. Aluetta ei pidä sekoittaa muuhun lyhytaaltolähetystoimintaan, kuten LA-radiopuhelinliikenteesen.
SW-aaltoalue oli lyhyitä aaltoja vielä 60-luvullakin, ja niiden käyttämiseksi pitkien (LW) ja keskipitkien aaltojen (MW) ohella tehtiin paljon kehitystyötä. Nykymittapuulla SW-alueen taajuudetkin ovat pitkiä, sillä suuri osa tietoliikenteestä (radio, televisio, mobiilidata...) liikkuu nykyään vielä lyhyempien aaltojen kuljettamina; UHF, ULA, matkapuhelimet, mikroaaltolinkit jne. Mahdollinen radion digitalisointi voi tuoda nykyistä (ULA-aluetta) lyhyemmät radioaallot takaisin yleisradiotoiminnan keskiöön, sillä digitaalilähetys (DRM) ei edellytä yhtä korkeita lähetystaajuuksia kuin ULA-alueen taajuusmoduloidut (FM) lähetykset[1].
Yleisradiolähetysten keskipitkät aallot (MW) ja lyhyet aallot (SW) alkoivat osaksi korvautua kotimaanyhteyksissä monissa maissa vain noin 50 km kantavilla ultralyhyillä aalloilla (ULA), jolloin modulaationa ei käytetty enää häiriöherkkää amplitudimodulaatiota (AM), vaan taajuusmodulaatiota (FM, frekvenssimodulaatio, engl. frequency modulation).