Saaristokunta on Suomen kunta, joka täyttää saaristolain mukaiset olosuhteet. Alueille kohdistetaan saaristopoliittisia toimenpiteitä, ja niille maksetaan muun muassa saaristolisiä. Saaristolaki ei koske Ahvenanmaata. Saaristokunnat ja saaristo-osakunnat sijoittuvat 13 maakuntaan.
Saaristokunta määriteltiin ensi kerran lainsäädännössä vuonna 1981, kun laki saariston kehityksen edistämisestä astui voimaan. Lailla haluttiin valtion ja kuntien toimin turvata saariston vakinainen asutus luomalla väestölle riittävät mahdollisuudet toimeentuloon ja peruspalveluihin. Laissa saaristoon katsottiin kuuluviksi sellaiset merialueen ja sisävesistöjen saaret, joihin ei ole kiinteää tieyhteyttä, sekä saaret ja alueet, joiden olosuhteet ovat saaristoon verrattavia. Valtioneuvoston tehtäväksi annettiin määrätä saaristokunniksi ne kunnat, joissa saaristo-olot ovat esteenä kunnan kehitykselle.[1]