Saarnastuoli

Saarnastuoli tai saarnatuoli on kirkkojen etuosassa sijaitseva erillinen puhujakoroke, josta pidetään saarnoja. Saarnastuolin alkukohtana on ollut piispanistuin eli kathedra, joka sijaitsi kirkon alttarin takana ja jolla istuen piispa piti saarnansa. Saarnastuoli on toisaalta kehittynyt lukupulpetista, ambosta, josta luettiin Raamatun tekstit ja rukoukset.^[1] Niitä alettiin rakentaa, kun seurakunnat kasvoivat, ja saarnatehtävät siirtyivät enimmäkseen papeille.^[2]

Saarnastuoli on kirkon etuosassa, usein kuorin ja kirkkosalin rajalla tai jopa kirkkosalin puolella, usein kirkon pohjoissivulla, ns. evankeliumipuolella (kirkkosalista katsoen vasemmalla puolella).^[1]

Saarnastuolista pidetään jumalanpalveluksen saarna. Aikaisemmin saarnan jälkeen sieltä voitiin lukea kirkolliset tiedotukset, muun muassa avioliittoon kuulutukset, kuolleiden ja kastettujen nimet, jotka nykyään liitetään usein saarnan jälkeen seuraavaan esirukoukseen. Myös viralliset ilmoitukset kirkollisten elinten kokouksista ja muuta tarvittavaa voitiin lukea saarnastuolista, mutta tällaisten ilmoitusten lukeminen jumalanpalveluksissa on loppunut lähes kokonaan. Vielä 1800-luvulla saarnastuolista luettiin kunnallisia ja valtiollisia kuulutuksia ja julistuksia. Vuonna 1907 kuultiin saarnastuolista viimeisen kerran keisarillinen kuulutus, mutta tämänkin jälkeen monet muut viralliset kuulutukset julkistettiin kirkoissa. Käytäntö päättyi lopulta vuonna 1925.^[3][4]

1. ↑ ^{a b} Veijo Koivula: Alfa ja Omega Kristilliset symbolit, merkit ja tunnukset, s. 63. Väylä, 2011. ISBN 978.952-5823-36-3.
2. ↑ Saarnastuoli evl.fi. Arkistoitu 25.1.2021. Viitattu 4.9.2020.
3. ↑ Heikki Kotila: Liturgian lähteillä Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan, s. 130–141. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19103-5.
4. ↑ Huhta, Ilkka: "Täällä on oikea Suomenkansa". Körttiläisyyden julkisuuskuva 1880-1918, s. 53. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2007. ISBN 978-952-5031-20-1.