Saimaannorppa

Saimaannorppa
Uhanalaisuusluokitus
Erittäin uhanalainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Petoeläimet Carnivora
Alalahko:	Caniformia
Heimo:	Hylkeet Phocidae
Suku:	Pusa[2]
Laji:	Norppa hispida
Alalaji:	saimensis
Kolmiosainen nimi
Pusa hispida saimensis (Nordquist, 1899)
Synonyymit
Phoca hispida saimensis Nordquist, 1899 [3]
Saimaannorpan levinneisyys
Katso myös
Saimaannorppa Wikispeciesissä   Saimaannorppa Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKVirheellinen IUCN-arvo

Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis, vanh. Phoca hispida saimensis) on norpan alalaji, jota tavataan vain Suomessa, Saimaan järvialtaassa. Se on relikti, joka jäi saarroksiin Saimaalle viimeisimmän jääkauden jälkeisen maankohoamisen vaikutuksesta noin 8 000 vuotta sitten. Alalaji on tämän jälkeen sopeutunut elämään makean veden olosuhteissa, ja se on Suomen ainoa kotoperäinen nisäkäs.

Saimaannorppa on 130–145 senttimetriä pitkä ja 50–90 kilogramman painoinen. Aikuinen yksilö on tummanharmaa, ja sillä on selkeitä vaaleita rengaskuvioita. Poikaset eli kuutit ovat muista norpan alalajeista poiketen harmaita. Parhaiten saimaannorpan erottaa muista alalajeista päänmuodosta: saimaannorpalla on suhteellisesti levein kallo ja lyhyin kuono.

Saimaannorppa on sopeutunut hyvin vesielämään, ja maalla se käy lähinnä vierailemassa. Sitä pidetään paikkauskollisena, vaikka tutkimuksissa on havaittu myös laajoja liikkeitä. Talvisin saimaannorpat joutuvat kaivamaan hengitysaukkoja jäähän. Jäänlähdön jälkeen ne nousevat rantakiville karvanvaihtoon. Ravinnokseen saimaannorpat käyttävät pieniä parvikaloja, 90 prosenttia ruokavaliosta koostuu ahvenesta, särjestä, muikusta, kuoreesta ja kiiskestä. Saimaannorppa tulee sukukypsäksi 4–7-vuotiaana, ja kiima-aika on kevättalvella. Naaras synnyttää yhden poikasen helmi-maaliskuussa lumikinokseen kaivettuun pesään, joka tarjoaa vastasyntyneelle suojaa. Poikanen vieroitetaan 2–2,5 kuukauden ikäisenä.

Saimaannorppa luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. Vuonna 2010 saimaannorppia arvioitiin olleen 270, ja vuonna 2019 kanta oli vahvistunut noin 410 yksilöön.^[4][5]. Kuutteja Saimaalle arvioitiin syntyneen 88 vuonna 2019.^[5] Vaikka lukumäärä on viime vuodet ollut kasvussa, määrä on edelleen niin pieni, että satunnaisvaihtelu voi romahduttaa kannan. Saimaannorppa on nykyään rauhoitettu, mutta siitä maksettiin tapporahaa vielä 1940-luvulla. Tämänkin jälkeen saimaannorppaa pidettiin pitkään vahinkoeläimenä, kunnes 1970- ja 1980-lukujen asennemuutos nosti sen asemaa. Esimerkiksi graafikko Erik Bruun huolestui saimaannorpan tilasta 1970-luvun alkupuolella. Vuonna 1974 hän piirsi laajalti tunnetuksi tulleen saimaannorppajulisteen, jonka veikeästi hymyilevä norppa päätyi pari vuotta myöhemmin Suomen luonnonsuojeluliiton logoksi.^[6] Saimaannorpan uhanalaisen aseman tunnettuutta lisäsi myöhemmin Juha Vainion kappale ”Vanhojapoikia viiksekkäitä” (1982). Saimaannorpasta onkin tullut suomalaisen luonnonsuojelun symboli.

1. ↑ Sipilä, T.: Pusa hispida saimensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.4.2019. (englanniksi)
2. ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Pusa hispida saimensis Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 9.4.2010. (englanniksi)
3. ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Pusa hispida saimensis (TSN 622064) itis.gov. Viitattu 23.6.2011. (englanniksi)
4. ↑ Saimaannorppa WWF Suomi. Viitattu 16.1.2019.
5. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä KANTAMETSÄ ei löytynyt
6. ↑ Luonnon puolesta 80 vuotta Suomen luonnonsuojeluliitto. 11.9.2018. Viitattu 10.2.2023.