Sakan kieli

Sakan kieli^[1] (myös sakin kieli,^[2] sakaksi aluksi hvatanau ja myöhemmin hvanau tai hvam) on muinaisten sakien puhuma kuollut iranilainen kieli. Jo ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla suuri osa sakeista oli ilmeisesti sulautunut muihin kansoihin. Nykyisessä Kiinan Sinkiangissa sijaitsevalla Khotanin keidasalueella sakan kieli säilyi 900-luvulle saakka.^[3]

Saka tunnetaan Khotanin keitaalta, Tumšukista ja Murtukista 1900-luvun alussa löydettyjen tekstien perusteella. Intialaisperäisellä brahmi-kirjoituksella laaditut tekstit edustavat kahta erilaista kielimuotoa, Khotanin ja Tumšukin sakaa. Eniten muistomerkkejä on säilynyt Khotanin sakasta.^[4]

Khotanilaiset tekstit käsittävät buddhalaisia kirjoituksia, asiakirjoja, kirjeitä, kaksikielisiä keskusteluoppaita ym. Kielimuotoa pidetään perinteisesti itäiranilaiseen ryhmään kuuluvana. Aikojen kuluessa sen rakenne on muuttunut huomattavasti.^[5] Teksteissä on runsaasti sanskriitista omaksuttuja lainoja.^[6]

1. ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat (3. painos), s. 93. Tampere: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X
2. ↑ Uusi tietosanakirja, 17. osa, s. 658. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1964.
3. ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 22, s. 502. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1975.
4. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 407. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2
5. ↑ Jazyki mira: Iranskije jazyki. III. Vostotšnoiranskije jazyki, s. 46–47. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-107-4
6. ↑ Jazyki mira: Iranskije jazyki. III. Vostotšnoiranskije jazyki, s. 56. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-107-4