Salamasota

Stuka-syöksypommittajilla oli ratkaiseva rooli, kun Saksa kokeili salamasotaa Puolan offensiivissa 1939.

Salamasota (saks. Blitzkrieg De-blitzkrieg.ogg [ˈblɪtskʁiːk] (ohje)) tarkoittaa nopeaa puolustuslinjojen läpi suunnattavaa hyökkäystä vihollisen taistelevien yksikköjen lamauttamiseksi. Hyökkäystä kuvaa sen raivokkuus, yllätyksellisyys ja aselajien saumaton yhteistyö. Salamasodan periaatteen esitti ensimmäisenä englantilainen kenraali J.F.C. Fuller, ja sitä sovellettiin ensimmäisen kerran Amiensin taistelussa 1918. Salamasodan teorian kehittivät lopulliseen muotoonsa saksalaiset sotateoreetikot ja sodanjohtajat ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1900-luvun alkupuolella. Teoria pohjautui kuuluisan sotateoreetikon Carl von Clausewitzin teoksessaan Sodankäynnistä (Vom Kriege) 1800-luvun puolivälissä esittämiin ”vallankumouksellisiin” käsityksiin esimerkiksi ratsuväen käytöstä. Panssarivaunuja voidaan pitää 1900-luvun vastineena ratsuväelle niin käyttötarkoitukseltaan kuin toimenkuvaltaankin. Myöhemmin osan nopean iskukyvyn voimasta ovat korvanneet toisessa maailmansodassa maataistelukoneet ja toisen maailmansodan jälkeen lisäksi myös taisteluhelikopterit.


From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy