Sandhi

Sandhi (sanskritia; devanagari: संधि; IAST: saṃdhi, yhteen laittaminen, yhdistäminen, synteesi) on yleisnimitys morfeemirajoilla tapahtuville äänneilmiöille. Esimerkkejä sandhi-ilmiöistä ovat äänteiden yhteensulautuminen sanarajoilla sekä äänteiden muuntuminen ympäröivien äänteiden vaikutuksesta tai vierekkäisten sanojen kieliopillisen funktion takia. Suomen kielessä sandhi-ilmiöitä ovat esimerkiksi rajakahdennus sekä erilaiset äänteiden katoamiset. Sandhi-ilmiöitä on erityisen paljon sanskritissa, jonka eräästä sanasta nimi ilmiöille on saatu, mutta vastaavia ilmiöitä esiintyy useimmissa maailman kielissä.^[1][2]

Sisäiseksi sandhiksi kutsutaan äänteenmuutoksia morfeemirajoilla, kuten n-äänteen sulautuminen m:ksi sanassa soitanpa (soitan + pa, ääntyy soitampa), joskin tällaisessa tapauksessa puhutaan yleensä yksinkertaisesti assimilaatiosta.

Ulkoiseksi sandhiksi kutsutaan muutoksia sanarajoilla, kuten sanaparissa viikon päästä (ääntyy viikom päästä) tai ota se (ääntyy otasse). Ulkoiset sandhi-ilmiöt voivat morfologisoitua, jolloin ne pätevät vain tietyissä morfologisissa ja syntaktisissa ympäristöissä. Ajan kuluessa sandhi-ilmiöt voivat muuttua konsonanttimutaatioiksi.

Useimmissa tonaalisissa kielissä on toonisandhi, jolloin sanojen toonit mukautuvat toisiinsa. Esimerkiksi mandariinikiinassa on neljä toonia: korkea monotooni, nouseva tooni, laskeva-nouseva tooni ja laskeva tooni. Yleisessä tervehdyksessä ní hǎo molemmissa sanoissa olisi normaalisti laskeva-nouseva tooni. Tämä on kuitenkin käytännössä vaikea ääntää, joten nǐ-sanan tooni muuntuu muotoon ní.^lähde?

1. ↑ Määritelmät: sandhi Iso suomen kielioppi. Viitattu 26.7.2020.
2. ↑ Terho Itkonen: Sananrajaisten äänneilmiöiden synkroniaa ja diakroniaa 1 docplayer.fi. Viitattu 26.7.2020.