Sanoituksella tarkoitetaan musiikkikappaleessa olevaa lyriikkaa, jota laulaja puolestaan tulkitsee. Tästä syystä sanoituksesta käytetään myös nimitystä laululyriikka. Oopperakappaleiden tekstistä puhuttaessa taas käytetään tyypillisesti nimitystä libretto.
Sanoitus voidaan kirjoittaa ennen kappaleen säveltämistä tai suoraan melodiaan, joko laulun säveltämisen aikana tai sen jälkeen. Sanoituksen tekijää kutsutaan sanoittajaksi. Joissakin musiikkikappaleessa laululyriikkana on hyödynnetty myös runoja, joita ei välttämättä alkuaan ole tarkoitettu lauluteksteiksi ja etenkin Eino Leinon ja Arto Mellerin lukuisia runoteoksia on sävelletty.
Tätä on käytetty erityisesti taidemusiikissa, mutta myös iskelmissä ja laulaja-lauluntekijä-tyyppisessä musiikissa. Laajemmassa asiayhteydessä kevyen musiikin sanoitukset ovat eräs erikoistapaus laululyriikasta, joka kattaa myös muut musiikin tyylilajit.
Sanoitus on lyriikkaa, joka on tarkoitettu pääsääntöisesti kuultavaksi ja solistin laulettavaksi. Heikki Salon kirjoittaman laululyriikan käsikirjan Kahlekuningaslaji mukaan laululyriikka on oma kirjoittamisen lajinsa. Edu Kettunen on sanonut, ettei laulun sanoituksen tarvitse toimia pelkkänä tekstinä, vaan ainoastaan laulettuna[1] ja Samuli Koivulahden mukaan jokaisessa laululyriikan genressä ja alalajissa on oma estetiikkansa[2][3] ja eroaa pohjimmiltaan muusta mitallisesta runoudesta lähinnä fonetiikan ja melodiasidonnaisuutensa osalta.[4]
<ref>
-elementti; viitettä :0
ei löytynyt