Sarajevon piiritys

Sarajevon piiritys oli Bosnia-Hertsegovinan pääkaupungin Sarajevon piiritys Jugoslavian hajoamissotiin kuuluvan Bosnian sodan aikana aikavälillä 5. huhtikuuta 1992 – 29. helmikuuta 1996. Piirityksen aloitti Jugoslavian kansanarmeijan 2. sotilaspiiri, joka muuttui 12. toukokuuta 1992 Bosnian serbiarmeijaksi (Vojska Republike Srpske, VRS). Kaupunkiin saarrettuna oli pääasiassa muslimien eli bosniakkien muodostama Bosnia-Hertsegovinan tasavallan armeija (Armija Republike Bosne i Hercegovine, ARBiH). Kyseessä on modernin sotahistorian pitkäaikaisin pääkaupungin piiritys kestoltaan 1 425 päivää. Se oli Aleppon piiritykseen (2016) asti modernin historian pisin piiritys.^[1]

Bosnia ja Hertsegovina julistautui itsenäiseksi Jugoslaviasta Bosnian itsenäisyyskansanäänestyksen (29.2.–1.3.1992) jälkeen. Bosnian serbit olivat boikotoineet kansanäänestystä ja keskittyneet oman serbitasavaltansa rakentamiseen. Bosnian serbien ja Belgradin alkuperäinen tavoite oli ollut koko Bosnian pitäminen osana Jugoslaviaa. Serbijoukot alkoivat 13 000 miehen voimalla piirittää Sarajevoa^[2][3][4] kaupunkia ympäröiviltä kukkuloilta, joilta kaupunkiin kohdistettiin tykistön, panssarivaunujen ja konetuliaseiden tulitusta.^[5] Serbit sulkivat kaupungin saarron 2. toukokuuta 1992. Bosnian armeijan (ARBiH) 70 000 miestä jäi kaupunkiin saarroksiin, mutta se oli liian heikosti aseistettu ja varustettu, että se olisi pystynyt murtamaan saartoa.^[6]

Piirityksen aikana sai surmansa 13 952 henkeä, joista siviilejä oli 5 434. ARBiH:n tappiot oli 6 137 miestä, kun taas Bosnian serbiarmeijan tappiot olivat 2 241 sotilasta. Ennen sotaa Sarajevon ja sen ympäristön asukasmäärä oli vuoden 1991 väestönlaskennan mukaan 525 980. Kantakaupungin väestömäärän arvioidaan olleen 435 000. Piirityksen aikana kaupungissa arvioitiin olevan asukkaita 300 000–380 000.^[2]

Sodan jälkeen kansainvälinen Jugoslavia-sotarikostuomioistuin tuomitsi neljä johtavaa serbiä piirityksen aikana tehdyistä lukuisista rikoksista ihmisyyttä vastaan. VRS:n Sarajevo-Romanijan armeijakunnan komentaja Stanislav Galić^[7] tuomittiin elinkautiseen ja hänen seuraajansa Dragomir Milošević^[8] 29 vuoden vankeusrangaistukseen. Bosnian serbitasavallan presidentti Radovan Karadžić^[9] ja Bosnian serbiarmeijan komentaja, kenraali Ratko Mladić tuomittiin myös.

1. ↑ http://www.udruzenjeurban.ba/sarajevske-ruze/sarajevo-roses-background/ (Arkistoitu – Internet Archive)
2. ↑ ^{a b} Bassiouni, Cherif: Final report of the United Nations Commission of Experts established pursuant to security council resolution 780 27 May 1994. United Nations. Arkistoitu 22 February 2001. Viitattu 10 May 2010.
3. ↑ Srećko Latal: Bosnian Army Says Battle for Sarajevo Will Last Months 25 June 1995. Associated Press. Viitattu 9 February 2013.
4. ↑ The Siege of Sarajevo: 'The blood of children has a different texture on white snow' – a survivor speaks, 20 years on 9 July 2015. The Northern Echo. Viitattu 10 December 2015.
5. ↑ Strange, Hannah: Serb general Dragomir Milosevic convicted over Sarajevo siege. The Times, 12 December 2007. UK. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10 May 2010.
6. ↑ John Kifner: Stalemate Like a Victory for Sarajevo. The New York Times, 6 December 1993. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15 April 2013.
7. ↑ ICTY: Stanislav Galić judgement 30 November 2006. ICTY. Viitattu 3 March 2010.
8. ↑ ICTY: Dragomir Milošević judgement 12 November 2009. ICTY. Viitattu 3 March 2010.
9. ↑ Tran, Mark: Radovan Karadzic claims Bosnian Muslims 'killed own people' in Sarajevo The Guardian. 2 March 2010. Viitattu 3 March 2010.