Satavuotinen sota | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Eurooppa vuonna 1430 satavuotisen sodan ollessa kiivaimmillaan.
| |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Ranskan kuningaskunta |
Englannin kuningaskunta |
Satavuotinen sota on nimi, jonka historioitsijat ovat antaneet sarjalle toisiinsa liittyviä sotia, joita käytiin 116 vuoden jakson aikana Englannin ja Ranskan välillä. Yhteenotot alkoivat vuonna 1337 ja päättyivät 1453.[1]
Sotaa käytiin lähinnä Ranskassa, ja sitä voidaan pitää ranskalaisena sisällissotana yhtä paljon kuin kansainvälisenä konfliktina. Historioitsija Philippe de Vriesin mukaan sotaa käytiin ”enimmäkseen maakunnallisella tasolla”. Häntä lainannut Fernand Braudel lisää, että ”Englanti toimi maakuntana (tai maakuntien ryhmänä) englantilais-ranskalaisessa yksikössä, joka oli sekä taistelukenttä että voittajan palkinto”.[2]
Satavuotista sotaa pidetään yhtenä keskiajan merkittävimmistä konflikteista. Sen kuluessa otettiin käyttöön uusia aseita ja taktiikoita, jotka rapauttivat vanhan, raskaan ratsuväen hallitseman feodaaliarmeijajärjestelmän. Lisäksi sodan aikana nähtiin ensimmäiset vakinaiset armeijat Länsi-Euroopassa sitten Länsi-Rooman valtakunnan. Sota muutti aatelisten ja talonpoikien suhdetta sekä vauhditti kansallisvaltioiden kehitystä ja monarkioiden vahvistumista. Ennen sotaa etenkin Ranska oli ollut jakautunut hyvin itsenäisten vasallien johtamiin läänityksiin. Sodan vaikutuksesta kuninkaan asema alkoi vahvistua. Sota vaikutti myös eurooppalaisen identiteetin ja sen eri kansallisten vivahteiden syntymiseen ja kehittymiseen.