Satyyri

Satyyri ja mainadi, pala attikalaisesta punakuviokulhosta, n. 510–500 eaa., Louvre.

Satyyrit (m.kreik. Σάτυροι, Sátyroi) ovat kreikkalaisessa mytologiassa miespuolisia luonnonhenkiä, jotka vaeltavat metsissä ja vuoristossa. Heidät kuvattiin puolittain eläimiksi, joilla on pukin sarvet sekä vuohen jalat ja häntä. Siten niillä on paimenjumala Panin piirteitä.[1]

Sanan satyros alkuperäksi arvellaan sanaa tityros, joka tarkoittaa oinasta. Vanhempia satyyrejä kutsuttiin yleensä sileeneiksi, kun taas nuoremmat tunnettiin nimellä satyriskoi. Satyyrien suvun kantaisänä pidetään Silenosta, ja heidän sanotaan olevan Hermeen poikia.[2]

Satyyrit ovat toisaalta ihmisen vihollisia, toisaalta halukkaita etsimään seksuaalisia nautintoja nymfien ja najadien kanssa. Yliaktiivisesta sukupuolivietistä on käytetty nimeä satyriasis.[1]

Homeros ei mainitse satyyreita lainkaan, mutta Hesiodos viittaa heihin monikossa ja kuvaa heitä kelvottomiksi ja hyödyttömiksi.

  1. a b Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 328–329. Suom. Pertti Lempiäinen. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.
  2. Theoi Project: Satyroi.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy