Saxo Grammaticus (noin 1150 – noin 1220) oli keskiajan tanskalainen historioitsija kuningas Valdemar I:n aikana. Hän toimi arkkipiispa Absalonin kirjurina. Hänen elämästään ei tiedetä paljoakaan, mutta hänen otaksutaan opiskelleen Ranskassa.
Saxo Grammaticus laati latinankielisen historiateoksen Gesta Danorum ('Tanskalaisten teot'). 16 kirjasta koostuva teos alkaa mytologisesta muinaisuudesta ja päättyy vuoteen 1186. Gesta Danorum on tutkimukselle arvokas sekä skandinaavisen muinaistaruston muistiinmerkintänä että 1100-luvun Tanskasta ja vendejä vastaan tehdyistä ristiretkistä kertovana lähteenä. Renessanssihumanisti Erasmus Rotterdamilainen ylisti Saxon suvereenia latinan kielen hallintaa ihmetellen, miten moinen tyyliniekka oli saattanut elää 1100-luvun barbaarisessa Tanskassa.
Teoksen jälkivaikutukseltaan merkittävin episodi käsittelee Amletia. William Shakespeare sai välivaiheiden kautta tästä katkelmasta aineistoa näytelmäänsä Hamlet. Saxo Grammaticusta käyttivät lähteenään myös 1600-luvun ruotsalainen historioitsija Johannes Messenius ja Suomen kronikan tuntematon kirjoittaja. Nämä tulkitsivat Saxo Grammaticuksen kuvaukset finneistä ja näiden myyttisistä kuninkaista suomalaisiin viittaaviksi.