Scrapper Blackwell

Scrapper Blackwell (oik. Francis Hillman Blackwell; 21. helmikuuta 1903 Syracuse, Pohjois-Carolina – 7. lokakuuta 1962 Indianapolis^[1][2]) oli yhdysvaltalainen blueskitaristi ja laulaja. Hänet tunnetaan erityisesti suositun pianisti-laulaja Leroy Carrin säestäjänä 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa. Scrapper teki myös joukon soololevytyksiä, joista ensimmäinen "Kokomo blues" on yksi merkittävimpiä ja sitä pidetään Robert Johnson -klassikon "Sweet Home Chicago" esikuvana.^[3] Allmusicin mukaan Blackwell oli yksi 1920- ja 1930-luvun merkittävimmistä kitaristeista, jonka soolotuotannon häikäisevän selvä-äänisestä tyylistä muodostui Chicagon 1940- ja 1950-luvun sähköinen blues^[4].

1. ↑ http://www.wirz.de/music/blackfrm.htm
2. ↑ http://www.deadbluesguys.com/dbgtour/blackwell_francis.htm
3. ↑ http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/blues/keskeisimmat-akustiset-blueslevytykset-1927-1969^{[vanhentunut linkki]}
4. ↑ http://www.allmusic.com/artist/p273