Sefardijuutalaiset | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
יהדות ספרד (Yahadut Sefarad) |
||||||||||||||||
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||||||||
Kielet |
heprea, ranska, englanti, espanja, portugali, ladino, juutalaisportugali, juutalaiskatalaani |
|||||||||||||||
Uskonnot | juutalaisuus |
Osa artikkelisarjaa |
Juutalaisuus |
---|
Sefardijuutalaiset (hepreaa, sefardim) ovat yksi juutalaisten diasporassa muodostuneista alaryhmistä. Iberian niemimaalle asettui antiikin aikana juutalaisia, ja keskiajalla heidän kulttuurinsa kukoisti muslimien valtaamassa Espanjassa. Kristittyjen vallattua niemimaan muslimeilta takaisin 1490-luvulla kristinuskoon kääntymättömät juutalaiset karkotettiin. Sefardit asettuivat muualle Välimeren ympäristöön sekä muun muassa Alankomaihin. 1900-luvulla suurimmat asutuskeskittymät siirtyivät Israeliin, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan ja Ranskaan.
Sefardit ovat ylläpitäneet alkujaan Lähi-idässä muodostuneen juutalaisen kansan kulttuuria ja uskontoa,[1] mutta kehittäneet diasporan aikana myös omia, muiden juutalaisryhmien tavoista erottuvia perinteitään.[2][3] Sefardiyhteisössä esimerkiksi kehittyi ladinon kieli.
Laajemmin ymmärrettynä sefardijuutalaisiksi mielletään myös erilliseen juutalaisten diasporaryhmään kuuluvat mizrahit.
<ref>
-elementti; viitettä :10
ei löytynyt