| |||||
Yleistä | |||||
Nimi | Seleeni | ||||
Tunnus | Se | ||||
Järjestysluku | 34 | ||||
Luokka | epämetalli puolimetalli | ||||
Lohko | p | ||||
Ryhmä | 16, happiryhmä | ||||
Jakso | 4 | ||||
Tiheys | (25 °C) (heksagonaalinen harmaa muoto) 4,819 · 103 kg/m3 | ||||
Kovuus | 2,0 (Mohsin asteikko) | ||||
Väri | harmaan metallinhohtoinen | ||||
Löytövuosi, löytäjä | 1817, Jöns Jacob Berzelius | ||||
Atomiominaisuudet | |||||
Atomipaino (Ar) | 78,971(8)[1] | ||||
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 115 (103) pm | ||||
Kovalenttisäde | 116 pm | ||||
Van der Waalsin säde | 190 pm | ||||
Orbitaalirakenne | [Ar] 3d10 4s2 4p4 | ||||
Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 6 | ||||
Hapetusluvut | -II, II, IV, VI | ||||
Kiderakenne | heksagonaalinen | ||||
Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
Olomuoto | kiinteä | ||||
Sulamispiste | 494 K (221 °C) | ||||
Kiehumispiste | 958 K (685 °C) | ||||
Moolitilavuus | (25 °C) 16,42 · 10−3 m3/mol | ||||
Höyrystymislämpö | 95,48 kJ/mol | ||||
Sulamislämpö | (harmaa muoto) 6,69 kJ/mol | ||||
Höyrynpaine | 100 Pa 617 K:ssa | ||||
Äänen nopeus | 3 350 m/s ohuessa sauvassa, 293 K:ssa | ||||
Muuta | |||||
Elektronegatiivisuus | 2,55 (Paulingin asteikko) | ||||
Ominaislämpökapasiteetti | 0,321 kJ/(kg K) | ||||
Lämmönjohtavuus | (300 K) (amorfisena) 0,519 W/(m·K) | ||||
CAS-numero | 7782-49-2 | ||||
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa |
Seleeni (lat. selenium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Se, järjestysluku 34 ja CAS-numero 7782-49-2.
Seleenin löysi 1817 ruotsalainen Jöns Jacob Berzelius. Nimi on peräisin kreikan sanasta selene, joka tarkoittaa kuuta. Luonnossa seleeniä on etupäässä sulfidimalmeissa kuten rikki- ja kuparikiisussa (rautadisulfidi ja rautakuparisulfidi).[2]
Seleeni on myös kivennäisaine, ja ihminen tarvitsee sitä katalyytiksi entsyymi- ja hormonisäätelyyn.