Sepelvaltimon ohitusleikkaus

Sepelvaltimon ohitusleikkaus tarkoittaa sydämen sepelvaltimon ahtaumakohdan ohittamista muualta elimistöstä otetulla verisuonisiirteellä. Leikkausta käytetään sepelvaltimotaudin hoidossa. Kyseisellä leikkauksella voidaan helpottaa sepelvaltimotaudin aiheuttamia oireita ja joissain tapauksissa myös parantaa potilaan ennustetta, eli vähentää taudista johtuvaa kuolleisuutta.

Leikkaukset on perinteisesti tehty halkaisemalla potilaan rintalasta nukutuksen aikana. Rintalasta levitetään auki. Sen jälkeen potilas on liitetty sydän-keuhkokoneeseen ja sydän pysäytetty. Tätä tekniikkaa on käytetty 1950-luvulta lähtien ^[1]. Verisuonisiirteinä voidaan käyttää alaraajoista otettuja laskimoita, kyynärvarsista otettuja värttinävaltimoita (arteria radialis) tai rintakehän sisäseinämän valtimoa (LITA). Monessa tapauksessa tehdään samassa leikkauksessa useita ohituksia eri suoniin ja näin tarvitaan myös useita verisuonisiirteitä. Suonen toinen pää liitetään aorttaan ja toinen pää ommellaan sepelvaltimon ahtaumakohdan toiselle puolelle, eli ahtaumakohta ohitetaan. Mikäli käytetään LITA-suonta, ei sen toista päätä tarvitse irrottaa, koska se on jo valmiina kiinni aortassa. Tällöin ainoastaan toinen pää irrotetaan ja kiinnitetään uuteen kohtaan.

Laskimosuonten ongelmana on niiden heikko aukipysyvyys. Kymmenessä vuodessa kolmasosa niistä tukkeutuu täysin, kolmasosa osittain ja vain yksi kolmannes pysyy kokonaan avoimena. Tämän vuoksi ohitusleikkauksissa pyritään käyttämään valtimosuonia, mikäli mahdollista. Valtimosiirteiden auki pysyvyyttä selvittäneessä tutkimuksessa yhdeksän vuoden kuluttua 97 % LITA-suonista ja 88 % värttinävaltimoista oli varjoainekuvauksen mukaan täysin auki. ^[2]

Sydämen pysäyttäminen leikkauksen ajaksi helpottaa suonten saumojen ompelua. Se lisää kuitenkin leikkauksesta johtuvien aivoverenkiertohäiriöiden riskiä. Tämä voi aiheuttaa esimerkiksi leikkauksen jälkeisiä muistihäiriöitä. Tämän vuoksi on viime aikoina lisääntyvässä määrin ryhdytty käyttämään tekniikkaa, jossa sydäntä ei pysäytetä leikkauksen ajaksi. Tämä tekee kuitenkin saumojen ompelusta vaikeaa. Ompelua pyritään helpottamaan erilaisilla tukivälineillä, joilla ompelukohta pyritään tukemaan liikkumattomaksi, vaikka sydän muuten sykkiikin normaalisti. Leikkauksen tekeminen ilman sydämen pysäyttämistä vähentää huomattavasti neurologisten komplikaatioiden riskiä. ^[3]

1. ↑ Kirklin JW, DuShane JW, Patrick RT. Intracardiac surgery with the aid of a mechanical pump oxygenator system (Gibbon type): report of eight cases. Proc Staff Meet Mayo Clinic 1955; 30:201–209.
2. ↑ Duodecim 2004;120(2):139–140
3. ↑ Zamvar V, Williams D, Hall J ym. Assessment of neurocognitive impairment after off-pump and on-pump techniques for coronary artery bypass surgery: prospective randomised controlled trial. BMJ 2002;325:1268–71.