.svg)
Seututiet (lyhenne st; ruots. regionalväg) ovat Suomen tieverkon maanteitä, jotka palvelevat seutukuntien liikennettä ja liittävät näitä valta- ja kantateihin. Seututeiden liikenteellinen merkitys on siis valta- ja kantateitä pienempi, mutta yhdysteitä suurempi. Seututeille on tienumerointijärjestelmässä varattu numerot 100–999. Tieopasteisiin numerot on merkitty mustin numeroin valkoiselle pohjalle.
Osa seututeistä on valtateiden rinnakkaisteitä, yleensä nykyistä valtatietä vanhempia, samojen paikkakuntien välisiä teitä, jotka toimivat varareitteinä valtateille ja tarjoavat vaihtoehdon hitaammalle liikenteelle. Moottoriteiden rinnalla kulkee aina rinnakkaistie,lähde? joka yleensä on tieluokaltaan seututie.
Liikenne- ja viestintäministeriö määrää, mitkä tiet ovat seututeitä. Seututeiden numerointi aloitettiin 1960-luvun lopulla tarkoituksena numeroida tärkeimmät päätieverkon ulkopuolella olevat tiet.[1] Vuoden 2014 alussa Suomessa oli 13 609 kilometriä seututeitä. Seututeistä noin 35 prosenttia on kestopäällysteisiä, noin 62 prosenttia kevytpäällysteisiä ja noin 3 prosenttia sorateitä. Vain alle prosentti seututeistä on kaksiajorataisia, kuten seututie 101 eli Kehä I.[2]
- ↑ Seututeiden numerointimuutokset Grönroos, Matti. Viitattu 18.4.2020.
- ↑ http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf8/lti_2015-07_tietilasto_2014_web.pdf (Arkistoitu – Internet Archive) Liikenneviraston tietilasto 2014. Viitattu 20.4.2016.