Silikaattimineraali

Silikaattimineraalit eli silikaatit (< lat. silicium = pii) ovat laaja ja monimuotoinen ryhmä mineraaleja, jotka muodostavat 90 prosenttia maankuoresta^[1] ja joihin kuuluu yli 300 eri mineraalia^[2]. Kemiallisesti ne koostuvat silikaateista, jotka ovat piin ja hapen muodostamia yhdisteitä (esimerkiksi SiO₂ tai SiO₄) ja sisältävät yleensä myös yhtä tai useampaa metallia sekä joskus lisäksi vetyä. Silikaattimineraalit muodostavat maankuoren merkittävimmät kivilajit.

Silikaattimineraalien kiderakenteen perustan muodostavat pii- ja happiatomien muodostamat SiO₄-tetraedrit^[3]. Jokaisen tetraedrin keskipisteessä on piiatomi ja kussakin kärjessä happiatomi. Tetraedrit voivat olla erillään toisistaan tai ne voivat liittyä toisiinsa siten, että kahdella tetraedrillä on yksi yhteinen kärki ja siinä kummallekin tetraedrille yhteinen happiatomi.^[3] Yhteisten happiatomien välityksellä tetraedrit voivat muodostaa monimutkaisiakin rakenteita aina ketjuista renkaiksi ja verkoiksi. Jos vain osa happiatomeista on yhteisiä kahdelle tetraedrille, muodostuvalla rakenteella on negatiivinen sähkövaraus eli kyseessä on anioni. Tällöin sähkötasapainon vuoksi kiteessä on oltava myös positiivisia ioneja eli kationeja, jotka ovat yleensä metalli-ioneja.

Tetraedrien muodostamien rakenteiden perusteella silikaatit voidaan jaotella useiksi ryhmiksi ja niiden alaryhmiksi.

1. ↑ Silicates Encyclopædia Britannica. Viitattu 9.7.2018. (englanniksi)
2. ↑ ”Silikaatit”, Otavan suuri Ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–Sukulaisuus), s. 6244–6246. Otava, 1976. ISBN 951-1-05637-9.
3. ↑ ^{a b} Antti Kivinen & Osmo Mäkitie: ”Silikaatit”, Kemia, s. 333–335. Otava, 1993. ISBN 951-1-10136-6.