Silkkitie oli joukko yhteenliittyneitä kauppareittejä, jotka kulkivat Aasian halki Kiinan Xi’anista Syyrian Antiokiaan ja muihin Lähi-idän ja Euroopan kohteisiin. Silkkitien kautta kuljetettiin silkkiä ja muita kauppatavaroita, kuten norsunluuta, kultaa ja jalokiviä pääasiassa karavaaneilla.
Varsinainen kaupanteko Silkkitiellä tapahtui välittäjien kautta. Karavaanit koostuivat Silkkitien varrella asuvista kansoista. Kiinalaiset eivät itse rahdanneet suosittua silkkiään Roomaan, vaan myivät sen intialaisille, jotka myivät sen taas eteenpäin. Kiinalaisilla ja roomalaisilla ei ollut suoria kauppakontakteja.
Silkkitien juuret perustuvat Aleksanteri Suuren valloituksiin 300-luvulla eaa. ja etenkin Kiinan pyrkimyksiin saada poliittista ja sotilaallista valtaa Keski-Aasiassa toisella vuosisadalla eaa., mikä johti kauppasuhteiden syntyyn lännen ja idän välillä. Reittien käyttäminen silkinvientiin alkoi roomalaisten kiinnostuttua silkistä ajanlaskun ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen. Silkkitien kukoistuskausi oli Tang-dynastian aikana n. 600–700 jaa. Silkkitie taantui Mongolivaltakunnan hajaantumisen jälkeen 1300-luvulla ja hiipui lopullisesti 1400-luvulla Kiinan ja Euroopan välisten merireittien löytymisen myötä.