Simojoki

Simojoki
Talvinen Simojoki.
Alkulähde	Simojärvi, Ranua
Laskupaikka	Simon asemanseutu, Saikanselkä, Perämeri 65°36′37″N, 25°02′12″E
Maat	Suomi
Pituus	193 km
Alkulähteen korkeus	176 m
Virtaama	48 [1] m³/s
Valuma-alue	3159,75 [2] km²
Infobox OK

Simojoki on Simojoen vesistön Lapin maakunnan eteläosassa sijaitseva 193 kilometrin pituinen laskujoki, jonka alkulähde on Simojärvi Ranualla. Simojoki laskee Perämereen Kemijoen suun kaakkoispuolella Simossa. Simojoen vesi on runsaan humuksen värjäämää, sillä valuma-alueella on runsaasti ojitettuja metsiä ja turvetuotantoalueita sekä maataloutta etenkin joen keski- ja alajuoksun osalta.^[3]

Simojoki saa alkunsa Simojärvestä, joka laskee jokeen Kaitavirran kohdalla. Joen yläjuoksu on pääasiassa erämaista ja asumatonta, ja vesi on kirkasta. Mainittavia koskia yläjuoksulla ovat Aurakoski, Saarikoski, Toivakkakoski ja Vääräkoski. Simojokeen on suunniteltu useasti voimalaitoksia, mutta tätä ei ole nähty tarpeelliseksi Kemi- ja Oulujoen lukuisten voimalaitosten vuoksi.

Keskijuoksulle päin tultaessa pienet Sääskijärvi ja Kaitajärvi laskevat jokeen. Kelukkajoki, joen ensimmäinen sivujoki, yhtyy jokeen ennen Toljanjärveä. Toljanjärven jälkeen muita Simojoen keskijuoksun pieniä järviä ovat Saarijärvi, Saukkojärvi, Juurikkajärvi ja Portimojärvi. Toinen sivujoki, Kämäjoki, laskee jokeen Saukkojärven ja Juurikkajärven välissä. Portimojärven kohdalla jokeen yhtyvät sivujokina Majavajoki ja Ylijoki. Portimojärveltä etelään joen rantamaisemia alkavat luonnehtia enemmän maanviljelykset ja rantapellot. Ruonajoki ja Suhankojoki liittyvät jokeen viimeisinä Ranuan puolella sijaitsevina sivujokina. Mainittavia koskia keskijuoksulla ovat Toljankoski, Nuupaskosket, Käpälinkosket, Pajukosket, Ruonakoski, Hirvinivat sekä Hosionkoski.

Simon puolelle ja joen alajuoksulle tultaessa jokeen liittyviä sivujokia ovat Tainijoki ja Kuivasjoki. Joki virtaa Simon kuntakeskuksen halki ja laskee lopulta Perämereen. Simojoen suurimmat kosket sijaitsevat joen alajuoksulla ja niistä mainittavia ovat Maaninkakoski, Mötyskoski, Viherikoski, Tainikoski, Veitsikoski, Kalliokoski, Saukkokoski, Harskukoski, Kuolemankoski ja Mertakoski.

Simojoen vedenlaatu on kokonaisuudessaan erinomainen – sivujokien vedenlaatu on yleisesti hyvä.^[4] Simojoessa on jäljellä joen oma, luontaisesti lisääntyvä lohikanta. Joella käy runsaasti vapaa-ajan kalastajia pyytämässä lohta ja harjusta. Joki soveltuu hyvin perhokalastukseen kokonsa, virtaamansa ja runsaiden koskiensa puolesta. Lohen nousu jokeen alkaa yleensä kesäkuun puolessa välissä, hiljentyen heinäkuussa joen veden lämmetessä. Uusi lohen nousu alkaa vesien viilentyessä elo-syyskuun vaihteessa.

Simojoen parhaat lohenkalastusalueet sijaitsevat muutaman kymmenen kilometrin matkalla alajuoksulla. Alkukesästä lohta saadaan eniten merta lähinnä olevista koskista, kuten Suu-, Merta- ja Pyttykoskista. Myöhemmin kesällä hyviä ja samalla joen suosituimpia koskia ovat muun muassa Hömmön-, Hanskan- ja Harrikosket, jotka sijaitsevat melko lähekkäin 20–25 kilometriä Simon kylältä yläjuoksulle päin. Simojoen mataluuden vuoksi veneestä kalastaminen on monin paikoin hankalaa, mutta parhaita soutu-uistelusuvantoja ovat Nikkilän-, Yli-, Hovi-, Simoskan- ja Sankasuvanto sekä Koukunmutka.

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä virtaamaq ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä me ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä jw ei löytynyt
4. ↑ Pintavesien ekologinen tila 2013 5.6.2014. Suomen Ympäristökeskus (SYKE). Viitattu 1.3.2015.