Single UNIX Specification (SUS) on X/Open-konsortion aloittama Unix-käyttöjärjestelmien standardi, jota on nykyisin kehittää The Open Group.[1][2] Standardi yhdistää neljä Unixiin liittyvää elementtiä: määrittely (kuten SVID), teknologia (kuten SVR4), tavaramerkki ja tuote (kuten UnixWare).[1]
Ensimmäinen versio SUS-standardista (SUSv1) oli X/Open Portability Guide (XPG) määrittelyn version 4 "uudelleenpaketointi" (XPG4) ja sisälsi muita X/Open-määrittelyjä kuten X/Open Curses ja X/Open Networking Service.[3] SUSv2 (XPG5) julkaistiin vuonna 1997.[3] SUSv3 yhdistää POSIX-määrittelyn ja Single UNIX Specificationin sisältämät määrittelyt yhdeksi.[3] SUSv4 julkaistiin vuonna 2008.[3] ISO/IEC 9945:2002 -standardi sisältää POSIX ja SUS-määrittelyt.[4] Nykyinen Single UNIX Specification perustuu POSIX-määrittelyyn mutta laajentaa ja päivittää sitä.[5]
Käyttöjärjestelmän ei tarvitse käyttää Unixin lähdekoodia ollakseen yhteensopiva: IBM:n suurtietokoneille julkaistu z/OS on sertifioitu yhteensopivaksi.[6][7] Unix-tavaramerkkiä käyttävä käyttöjärjestelmä on verifioitava SUS-yhteensopivaksi, mutta on useiden Linux-jakeluja tekevien ulottumattomissa kustannuksien ja nopean muutoksen johdosta: SUS-standardin sanotaan menettäneen merkityksensä nykymaailmassa.[8] Ohjelmointirajapintojen standardoinnin sanotaan osoittaneen hyötynsä kun Oracle julkaisi tietokantaohjelmistonsa Linuxille.[8]
Unixin kaltainen käyttöjärjestelmä (kuten Linux) voi olla standardin kanssa yhteensopiva, mutta ei ole sertifioitu SUS-standardin mukaiseksi.[9]
ISO/IEC 23360-1:2006 -standardoitu Linux Standard Base pyrkii Linux-jakelujen yhteensopivuuteen useiden Unix-standardien kanssa mukaan lukien Single UNIX Specification.[10][11]