Skagerrakin taistelu

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Skagerrakin taistelu
Osa ensimmäistä maailmansotaa
Taistelun kartta
Päiväys 31. toukokuuta – 1. kesäkuuta 1916 Paikka Pohjanmerellä lähellä Tanskaa Lopputulos Taktinen saksalaisten voitto Strateginen brittien voitto
Osapuolet
Yhdistynyt kuningaskunta	Saksan keisarikunta
Komentajat
Sir John Jellicoe Sir David Beatty	Reinhard Scheer Franz von Hipper
Vahvuudet
28 taistelulaivaa 9 taisteluristeilijää raskasta risteilijää 26 kevyttä risteilijää 78 hävittäjää	16 taistelulaivaa 5 taisteluristeilijää 6 vanhentunutta taistelulaivaa (linjalaivaa) 11 kevyttä risteilijää 61 torpedovenettä
Tappiot
6 094 kaatunutta 510 haavoittunutta 177 vangittua 3 taisteluristeilijää 3 panssaroitua risteilijää 8 hävittäjää (yhteensä 115 025 tonnia)	2 551 kaatunutta 507 haavoittunutta 1 taisteluristeilijä 1 vanhentunut taistelulaiva (linjalaiva) 4 kevyttä risteilijää 5 torpedovenettä (yhteensä 61 180 tonnia)

Skagerrakin taistelu (saks. Skagerrakschlacht, engl. Battle of Jutland) oli ensimmäisen maailmansodan laajin meritaistelu. Se oli myös sodan ainoa taistelu, jossa käytettiin taistelulaivoja täysimittaiseen sodankäyntiin toisiaan vastaan. Taistelu käytiin Pohjanmerellä Skagerrakin salmen suulla Jyllannin länsipuolella yhden vuorokauden aikana alkaen 31. toukokuuta 1916^[1]. Siihen osallistuivat Saksan avomerilaivasto (Hochseeflotte, 99 alusta) amiraali Reinhard Scheerin johdolla ja Britannian taistelulaivasto (Grand Fleet, 151 alusta) laivastoamiraali Sir John Jellicoen johdolla. Taistelun taustalla oli saksalaisten suunnitelma, jolla yritettiin houkutella brittiläinen taisteluristeilijäosasto Saksan laivaston sukellusveneiden ja päävoimien tuhottavaksi. Seurauksena kuitenkin oli Grand Fleetin ja Hochseeflotten päävoimien yhteenotto.

Molemmat osapuolet väittivät voittaneensa taistelun. Britit menettivät selvästi enemmän laivoja ja miehiä, mutta saksalaisten harhautussuunnitelma epäonnistui. Taistelu päättyi saksalaisten perääntymiseen brittien ylivoiman tieltä. Taistelu myös osoitti, että Saksan laivasto ei kykenisi karkaamaan brittien sulkemalta Pohjanmereltä Pohjois-Atlantille, joten strategisessa mielessä taistelua on usein päädytty pitämään brittien voittona.

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä MMM1950 ei löytynyt