Sokrates | |
---|---|
Σωκράτης | |
Roomalainen veistos ensimmäiseltä vuosisadalta Louvressa. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 470/469 eaa. Alopeke, Ateena |
Kuollut | 399 eaa. Ateena |
Koulutus ja ura | |
Tunnetut työt | sokraattinen menetelmä, sokraattinen ironia |
Oppilaat | Platon |
Sokrates (m.kreik. Σωκράτης, Sōkratēs; 470/469–399 eaa.)[1][2] oli antiikin Kreikassa Ateenassa vaikuttanut filosofi. Hän on yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä filosofeja,[2][3] ja häneen viitataan usein koko länsimaisen filosofian isänä.[4]
Sokrates hylkäsi esisokraatikoiksi kutsuttujen edeltäjiensä luonnonfilosofiset pohdiskelut ja suuntasi tutkimuksensa ihmisten elämäntapoihin. Hän kyseenalaisti ihmisten totunnaiset käsitykset ja pyrki kyselemällä löytämään määritelmiä erilaisille käsitteille, kuten hyve ja oikeudenmukaisuus.[5][6] Sokrateelle tieto ja hyve liittyivät läheisesti yhteen; hän esimerkiksi katsoi, että jos ihminen tunsi hyveen käsitteen, hän teki automaattisesti sitä, mikä on hyvää.[7][8]
Sokrates ei perustanut mitään omaa koulukuntaa, mutta houkutteli ympärilleen joukon oppilaita ja ihailijoita, joista tunnetuin on Platon. Opetuksiaan Sokrates ei kirjoittanut muistiin, eikä hän jättänyt jälkeensä muitakaan kirjoituksia;[9] sen sijaan hän opetti dialektiikan avulla käyttäen niin sanottua sokraattista menetelmäänsä. Hänen oppilaansa kuitenkin kirjoittivat useita sokraattisia dialogeja, joiden keskushahmona Sokrates esiintyy. Tunnetuimpia näistä ovat Platonin dialogit.[1][2]
Sokrates vaikuttaa väittäneen, ettei hän tiedä itsekään mitään, mutta ainakin hän tietää sen, ettei tiedä mitään (mistä on peräisin sanonta ”tiedän, etten tiedä mitään”). Koska Sokrateen tyylinä oli haastaa tinkimättömästi ihmiset perustelemaan tietoväitteensä ja myöntämään tietämättömyytensä, hän sai sekä vihollisia että ystäviä. Lopulta hänet tuomittiin kuolemaan ja hän joutui juomaan myrkkyä.[10]