Solariumi on laite, jossa käytetään ultraviolettisäteilyä kosmeettisiin ja tai lääketieteellisiin tarkoituksiin[1]. Laitteessa käytetään loisteputkia, joista tulee yleensä UVA-säteilyä, nykyisin myös UVB-säteilyä. Loisteputket on yleensä asetettu kahdeksi kanneksi, joista alimmaisella maataan ja joista toinen lasketaan päälle. 2000-luvulla ovat yleistyneet seisten käytettävät "aurinkosuihkut", joissa iho ei koske rusketuslaveria, joten ne ovat myös hygieenisempiä.
Solariumista saatava säteily saa aikaan keinotekoisen rusketuksen. Tämä rusketus ei kuitenkaan suojaa ihoa palamiselta, koska se jättää ihon ohueksi. Vanhemmissa solariumeissa ei muodostu D-vitamiinia, mutta joissakin uudemmissa solariumeissa on myös D-vitamiinisynteesin vaatimat, UVB-säteilyä tuottavat lamput. Solarium parantaa eräitä ihovaivoja kuten psoriasista, mutta solariumin säännöllinen käyttö lisää ihosyövän riskiä jopa 75 prosenttia.[2][3] Liiallinen solariumissa käyminen vanhentaa ihoa.
WHO ja Säteilyturvakeskus (STUK) suosittelevat solariumin välttämistä. Vuonna 2004 ilmestyivät ensimmäiset tutkimukset, jotka viittaavat siihen, että solarium tuottaa endorfiineja ja aiheuttaa riippuvuutta. Tanoreksia on uudissana, joka tarkoittaa riippuvuutta ruskettumiseen joko aurinkoa ottamalla tai solariumia käyttämällä. WHO on vuodesta 2009 luokitellut solariumien UV-säteilyn tupakan veroiseksi syövän aiheuttajaksi.[4]
Suomessa solariumien käyttö oli huipussaan 1980-luvulla, jolloin rusketuslaitteita myytiin jopa koteihin. Tuolloin ei vielä tunnettu solariumien mahdollisia terveyshaittoja.[4] Solarium-yrittäjillä on Suomessa ollut vuoden 2012 heinäkuun alusta alkaen velvollisuus valvoa, etteivät alle 18-vuotiaat käytä solariumia. Valvontavelvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita sakkoon.[5][6] Vuodesta 2015 itsepalvelusolariumit ovat olleet Suomessa kiellettyjä.[4]