Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Sotilasvala on lupaus, jonka varusmies antaa lakisääteisesti varusmiespalveluksen alkuvaiheessa. Jos sotilas ei halua vannoa valaa, vaihtoehtoinen lupausmenettely on sotilasvakuutus eli juhlallinen vakuutus. Ennen vannomista sotilaalle on annettava tietoa sotilaan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä kerrottava valan merkityksestä. Vala vannotaan joukko-osaston (tai vastaavan joukon) komentajan edessä ja tämän osaston lipun läsnä ollessa. Aiemmin mihinkään uskontokuntaan kuulumattomat saivat antaa vain vakuutuksen, mutta nykyinen lainsäädäntö ei tee eroa uskontokuntiin kuuluvien ja kuulumattomien välillä [1].
Sotilasvala tai -vakuutus perustuu perinteeseen, ja sen tarkoituksena on sotilaan henkinen sitouttaminen maanpuolustukseen. Oikeudellista sitovuutta valalla tai vakuutuksella ei ole.[2]
Normaalisti sotilasvala vannotaan alokas- eli peruskoulutuskauden päättyessä noin seitsemän viikon palveluksen jälkeen. Valatilaisuus järjestetään olosuhteista riippuen joko varuskunnassa tai lähiympäristön kunnassa, ja siitä pyritään tekemään mahdollisimman vaikuttava maanpuolustusjuhla. Yleensä valaan kutsutaan varusmiesten omaiset, ja tilaisuuteen liittyy valaparaati, kenttähartaus, kalustoesittely sekä kenttälounas. Nykyään kenttähartaus on kaikille vapaaehtoinen.[3] Valan vannomisen jälkeen varusmiehet nimitetään alimpaan sotilasarvoon, jonka yleisnimitys on sotamies ja joka on varusmiehen aselajista riippuen esimerkiksi jääkäri, tykkimies, pioneeri, viestimies, autosotamies, lentosotamies tai matruusi. Sotilasvakuutus annetaan yleensä samana päivänä pienemmässä tilaisuudessa. Yleensä myös vakuutuksen antaneet sotilaat osallistuvat valatilaisuuteen rivissä, mutta eivät vanno valaa enää uudestaan.